Huhtikuussa esittelyvuorossa on aina kiltti ja ystävällinen lapinporokoira Helmi.

Juuri se oikea

Helmi on kolmas (lapinporo)koirani. Ensimmäisen koirani poistutta ajasta iäisyyteen arjessani oli ollut jo reilun vuoden ajan toisen koiran paikka vapaana, kun huomasin kiinnostavan pentueen. Ajattelin, että kaikki pennut on varmaan jo varattu, enkä ottanut samantien yhteyttä. Mutta, kun myöhemmin huomasin juurikin Helmin olevan vielä ilman omaa kotia, menin oitis tutustumaan. Pentu tuntui heti omalta, puuhaili reippaasti kanssani pihalla ja jakeli pusuja. Niinpä se vapaa koiranpaikka täyttyi nopealla, parin viikon varoitusajalla.

Mamman Kainaloinen

Helmin luonnetta kuvaa parhaiten ilmaisu ”mamman kainaloinen”. Kiltti pusuttelija, porokoiranartulle luonteenomaiseen tapaan omalle ihmiselleen kuuliainen ja nöyrä. Helmi on myös herkkä, harrastuskoirana ohjaajapehmeä eli treeneissä mennään eteenpäin vain ja ainoastaan aidon ilon kautta. Jos ohjaajan pipo alkaa kiristää, ei koirakaan enää toimi. Toinen Helmiä harrastuskoirana leimaava ominaisuus on hyvä saalisvietti ja koira palkkautuukin hyvin leluilla ja vetoleikillä, Minna kertoo.

Tavoitteet kasvavat vähitellen

Minna on harrastanut koirillaan aktiivisesti useita lajeja.

Tieni koiraharrastajaksi Pondera Teamiin on ollut moniportainen. Ensimmäisen koirani, Liekin, kanssa vasta tutustuin eri lajeihin ja harrastelimme omaksi iloksi tokoa, agilityä ja pelastusetsintää. Varsinaisen uran teimme kaverikoiratoiminnassa. Ponderan kurssille päädyin toisen koirani, Roihun, kanssa, kun ensimmäinen koirani kuoli ja tarvitsimme yhteisen ”projektin”. Ja vaikka Roihu oli ensimmäisellä tokokurssillamme jo lähempänä neljää kuin kolmea vuotta, päädyimme Pirjon koutsaamana kisaamaan tokossa ja nyttemmin rallytokossa. Helmin kanssa olemmekin sitten treenanneet Ponderalla tokoa pentutokokurssista alkaen. Muita harrastuksiamme mielen ja ruumin virkistykseksi ovat jälki, paimentaminen ja retkeily, Minna kertoo harrastuksista.

Minna valittiin myös Helmin ja Roihun kanssa Ponderan Vuoden harrastajaksi 2015.

Vaikeudet tekevät vahvemmiksi.

Helmin tokourakaan ei ole edennyt aivan vaikeuksitta ja ohjaajalta harjoittelu on vaatinut todella paljon malttia ja nähdä Helmin  herkkyys.

Tavoitteenamme Helmin kanssa on Tva eli tokovalio. Tällä hetkellä plakkarissa on kaksi avoimen luokan ykköstulosta ja tavoite näyttää jopa mahdolliselta. Oli kuitenkin aika, jolloin olin jo valmis luovuttamaan, koska harrastamisen pitää olla koirastakin mieluisaa. Vuoden ikäisenä Helmi nousi paikallaolosta ja meni varovasti nuuhkimaan naapuria, joka sitten kävi agressiivisesti päälle. Tämän jälkeen näytti pitkään siltä, että Helmi ei ikinä uskalla olla rennosti paikallaolossa vieraiden koirien seurassa. Päätin kuitenkin antaa aikaa ja etenimme pienin askelin, ahkerasti treenaten. Tapauksesta kului vuosi ennen kuin paikallaolo oli siinä kunnossa, että viime syksynä menin vihdoin rennon paikallaolijan kanssa ensimmäiseen alokasluokan kokeeseemme. Mutta, mitenkäs se menikään: voittajat eivät luovuta, eivätkä luovuttajat koskaan voita. Ja tuon haasteen selättäjinä, pidän meitä jo voittajina, Minna sanoo.

Kuvassa Helmi avoimen luokan ykköstuloksen ja luokkavoittoruusukkeen kera.

Lapinporokoira

Taivaantulen Lumihelmi

synt 28.02.2013

om. & ohj. Minna Keinänen