Pondera

Author: Pirjo Heikkinen

Pelottavat ihmiset

By / Blogi / Kommentit pois päältä artikkelissa Pelottavat ihmiset

Pelottavat ihmiset

Koirien sosiaalisuuteen ihmisiä kohtaan vaikuttavat monet asiat. Rotuihin on haluttu erilaisia ominaisuuksia käyttötarkoituksen mukaan. Vuosien varrella monien rotujen käyttötarkoitus on toki muuttunut, kun esim. monista metsästys- tai vahtikoirista on tullut seurakoiria. Tämä on tietysti vaikuttanut monien rotujen luonteisiin, koska niihin on haluttu jalostaa enemmän seurakoiralle sopivaa luonnetta. Alkuperäinen käyttötarkoitus näkyy roduissa kuitenkin edelleen, myös sosiaalisuudessa ihmisiä kohtaan.

Koiran luonteeseen vaikuttaa perimän lisäksi jo sikiövaiheessa emän stressitila ja luonnollisestikin syntymästä alkaen kaikki sen saamat kokemukset ihmisistä ja elinympäristöstä. Koiranpennun muutettua omaan kotiin, sosiaalisuuteen  vaikuttavat omistajan tarjoamat hyvät tai huonot kokemukset. Vaikka perimä ja olosuhteet olisivat kunnossa ja pentu saisi hyviä kokemuksia vieraista ihmisistä, voi koirasta tulla pidättyväinen tai arka. Tässä kirjoituksessa käsittelen miten koiran itsevarmuutta voidaan parantaa opettamalla sille selviytymiskeinoja.

Pidättyväinen vai arka koira?

Pidättyväisen ja aran koiran välillä on eroja. Kun vieraan koiran tapaa ensimmäisen kerran, kannattaa antaa koiran olla aloitteellinen mahdolliseen tutustumiseen. Pidättyväinen koira saattaa olla aika välinpitämätön, mutta kun siihen ei kiinnitetä mitään huomiota, ne yleensä käyvät lähempänä haistelemassa ja menevät sitten pois. Koira ei osoita hermostuneisuutta ja on pikemminkin välinpitämätön. Ne pystyvät rauhoittumaan vieraan ihmisen läheisyydessä. Arka koira taas pysyttelee useimmiten omistajan sivulla ja siirtyvät vieraan ihmisen lähellä omistajansa taakse. Koira tarkkailee tilannetta koko ajan, reagoi pieniinkin liikkeisiin ja voi olla kovin jännittynyt. Arka koira alkaa yleensä rentoutumaan vasta siinä vaiheessa, kun se huomaa, ettei vieraalla ihmisellä ole aikomustakaan sitä lähestyä. Arka koirakin saattaa käydä haistamassa vierasta ihmistä, yleensä takaa, ja jos siihen ei kiinnitetä huomiota, ne saattavat alkaa vähitellen rentoutumaan. Arka koira tarvitsee aina aikaa, eikä sitä voi hoputtaa tutustumiseen.  

Huonosti käyttäytyvät ihmiset

Jos koirilla olisi Kultainen käytöskirja, niin me ihmiset olisimme siinä esimerkkinä kaikki etiketit rikkovina, huonosti käyttäytyvinä tungettelijoina. Suurin etikettimoka on varmasti se, että ihminen kävelee suoraan koiran eteen ja ojentaa kätensä ja taputtaa koiraa päähän. Jos tätä vertaisi ihmisten tervehtimiseen, niin se olisi vähän sama, kuin tuntematon ihminen kävelisi aivan liki ja taputtaisi ronskisti poskelle. Jos ajattelemme tätä tilannetta, monelle tulee varmasti mielikuva halusta perääntyä ja se koettaisiin epämiellyttävänä?

Avoimet ja sosiaaliset koirat ilahtuvat yleensä kaikista ihmisistä, riippumatta siitä miten ihmiset niitä lähestyvät. Toisaalta jos tarkastelee ihmiseen arasti suhtautuvaa koiraa, voi sen eleet ollakin hyvin lähellä sitä, miten koirat tutustuvat toisiinsa. Ne saattavat väistää sekä eleillä (kääntävät pään sivuun ja välttävät katsekontaktia) ja myös liikkua sivusuuntaisesti suoraan eteenpäin menemisen sijaan.

Pidättyväisen tai aran pennun omistaja joutuu arjessa moniin haasteisiin. Pennun kanssa liikkuessa ihmiset tulevat lupaa kysymättä pennun luokse ja pennun väistämiseen reagoidaan kumartumalla ja kättä kurottamalla kohti. Kaiken kukkuraksi pentua houkutellaan luokse sitä tiiviisti tuijottamalla . On myös hämmentävää, miten ihmiset ottavat väistävän koiran käytöksen henkilökohtaisena loukkauksena ja kommentit “KAIKKI koirat ovat kyllä minusta aina tykänneet” on monelle tuttuja.

www peku1

Varsinkin ensimmäisen koiran omistajalta vaaditaan aika paljon pokkaa, että vieraalle ihmiselle voi sanoa, että koiraani ei saa tervehtiä. Jos pentu reagoi vieraaseen ihmiseen epävarmasti, Ihmisten määrää tärkeämpää on, että pennulle jäisi tilanteista positiivinen mielikuva. Täysin vieraiden ihmisten käyttäytymistähän emme voi koskaan ennalta arvata. Tuttuja ihmisiä on helppoa ohjeistaa toimimaan tilanteissa toivotulla tavalla.  

Puolustautuva koira

Joskus vieraan ihmisen kohtaamiset voivat mennä vaikeaksi ja itseänsä puremalla puolustavat koirat ovat haasteellisimpia koiria opettaa. Koiran väistäminen tehdään mahdottomaksi ja vieras ihminen tulee kuitenkin luokse, osa koirista voi reagoida aggressiivisesti puolustautumalla. Koirat, jotka ovat oppineet puremisen keinoksi selvitä pelottavista tilanteista, voivat olla vaarallisia. Pureminen ei ole koiralla kuitenkaankoskaan ensimmäinen vaihtoehto, mutta jos se on oppinut sen selviytymiskeinokseen, voi sitä olla vaikeaa kouluttaa pois.

Jos koira väistää vierasta ihmistä omistajan taakse, omistajan tulisi tarjota sille turvaa eikä työntää sitä “suden suuhun”. Koiraa ei myöskään kannattaisi koskaan mennä tällaisessa tilanteessa tervehtimään. On aika harvinaista että pelokas koira hyökkäisi vierasta ihmistä kohti ja purisi, jos sillä olisi mahdollisuus väistää.

Rauhoittumisen opettaminen

Yksi tärkeimpiä asioita pennun kasvatuksessa on opettaa se rauhoittumaan, kun sitä pidetään kiinni. Heti pennun kotiuduttua, sitä voidaan pitää useita kertoja päivässä sylissä. Pentu saattaa murista, kiljua ja purra ja se on aivan normaalia. Pentua pidetään kiinni rauhallisesti ja varmasti kunnes se rauhoittuu. Rauhoittumisesta voidaan sitä rauhallisesti kehua ja pentu lasketaan pois. Tämän lisäksi tulisi myös opettaa, että hammastelu ja pureminen ole sallittua. Mitä paremmin pennulle saadaan opetettua rajat hampaidenkäytölle, sitä pienempi on riski siihen, että koira käyttäisi niitä aikuisenakaan. Sylissä rauhoittumisen jälkeen opetetaan rauhoittuminen kylkiasennossa. Pentu kannattaa opettaa rauhoittumiseen myös pöydällä. Kun näissä asioissa on johdonmukainen, pentu oppii rauhoittumisen todella nopeasti. Pennulla kasvaa samalla myös luottamus ihmiseen ja se alkaa kokea kiinnipitämisen positiivisesti. Kun koira sitten viedään esim. eläinlääkäriin, on sille kiinnipitäminen ja pöydällä oleminen jo ennestään tuttuja asioita. Vaikka koira suhtautuisi varauksellisesti vieraisiin ihmisiin, kykenee se sietämään tilanteen sitä kiinnipitäessä, koska kiinnipitoon liittyy oikea tunnetila.

huihip2

Kiinnipitäminen tuo koiralle turvaa.

Aktiivinen tervehtiminen

Varmasti yleisin käytettävä tapa koiran pelon korjaamisessa on houkuttelu eli koiraa palkitaan, kun koira tulee vieraan ihmisen luokse. Tämä menetelmä toimii joillakin koirilla, mutta en luokittelisi näitä koiria aroiksi vaan ennemminkin pidättyväisiksi. Näen houkuttelussa useita ongelmia. Arka koira ei ole “ostettavissa”, sille väistäminen tai pakeneminen on parempi vaihtoehto kuin ruoka. Hyvää tarkoittavalla houkuttelulla saatetaankin usein pahentaa tilannetta. Toinen ongelma houkuttelussa on se, että siinä ihminen on aktiivinen osapuoli ja koira siirtyy helposti passiivisuuteen ja mielentilaan, jossa se keskittyy pelon tunteeseen. Harjoituksessa päämääränä pidetään sitä, että koira tulee ottamaan makupalan ja halutaan, että ihminen pääsisi koskemaan koiraa mahdollisimman pian. Ensisijaisena pääääränä tulisi kuitenkin olla, että koira kykenee rentoutumaan ja säilyttämään toimintakykynsä.

Uuden opetuksessa tulisi edetä koiran tahdissa. Kun opetuksessa ei enää keskitytäkään koiran pelkoon vaan uuden käytöksen oppimiseen, koiran käytös voi muuttua nopeastikin. Helpoin ja nopein tapa tervehtimisen opettamiseen on käsikosketus. Siinä koira opetetaan koskettamaan tyhjää kättä ja siitä seuraa palkkio. Kosketus merkataan palkkasanalla tai naksuttimella. Tähän opetetaan myös jokin vihjesana esim. “koske”. Kun koira osaa koskea omistajan kättä, on vieraan ihmisen vuoro. Siinä vieras ihminen on täysin passiivinen, ei puhu koiralle mitään eikä katso kohti. Monesti helpoin on aloittaa, että vieras ihminen on sivuttain ja ojentaa kätensä sivulle kosketuskohteeksi ja koira etenee kohti kättä. Koiran koskiessa käteen, koiran omistaja palkitsee sen, ei vieras ihminen. Harjoituksessa edetään vaihe vaiheelta. Tärkeää on harjoitella myös sitä, että vieras ihminen kävelee suoraan kohti ja ojentaa käden koiraa kohti eli juurikin niitä aiemmin negatiiviseksi koettuja signaaleja. Kun koiralla on tervehtimisessä selkeä tehtävä, se alkaa keskittyä siihen ja koiran ollessa aktiivinen osapuoli se unohtaa nopeammin pelkonsa. Kun koiran itsevarmuus kasvaa, voidaan tehtävää vaikeuttaa esim. siten, että koira tulee koskemaan kättä toisen käden alitse, näin koira opetetaan päänsilitykseen.

Selviytymiskeinoja

Osa koirista jännittää mikrosirunlukijaa. Tämäkin tilanne voidaan opettaa koiralle uutena tehtävänä. Alussa kriteeri voi olla paikalla seisominen, tämän jälkeen sirulaitteen (tai sen tapaisen) lähelle siirtyminen ja tämän jälkeen ihmisen ja sirulaitteen lähelle siirtymistä ja siinä odottamista. Kun koiraa ei pakoteta vaan koira osaa tällaisen tehtävän, on sen itsevarmuus aivan eri luokkaa.

Eri koiraharrastuslajeissa koiran ihmissosiaalisuutta testataan mm. kehätarkastuksella. Tähänkin koiralle voidaan opettaatilanteesta selviytymiskeino. Yksi tapa on, että koiraa pidetään pannasta kiinni (huomaa aiempi kiinnipidon opettaminen) ja se vapautetaan edessä olevalle palkkiolle. Tästä vaihe vaiheelta edeten koira oppii tilanteessa odottamaan tulevaa palkkiota, jolloin vieras ihminen on on vain yks vaihe ennen palkkiolle pääsemistä. Jos koira alkaa kiinnittää huomiota tai väistämään vierasta ihmistä, opetuksessa on edetty liian nopeasti. Kehätarkastuksessa koiran ei tarvitse tervehtiä vierasta ihmistä vaan ainoastaan sietää koskettaminen.

IMG_4374

Kun kehään on kivaa mennä, voi siellä keskittyä tärkeimpään.

Näyttelykoiran koulutus

Näyttelykoirat joutuvat varmasti eniten vieraan ihmisen käsiteltäväksi. Pöydällä tutkittavilla roduilla usein pelon tunne liittyy jo pöydällä seisomiseen ja tunnetila on jo lähtökohtaisesti väärä vieraan ihmisen lähestymiseen. Tärkeää olisikin, että koiralle opetetaan ensin itsevarma pöydällä seisominen ja sitten vasta lisätään tuomarin tutkiminen. Koiran tulisi osata seistä rauhallisesti paikoillaan ennen kuin lisätään vaikeutta. Suurin osa tuomareista antaa koiran ensin haistaa kättä, onkin siinä todella hyvä, jos koiralle on opetettu käsikosketus: koiran itsevarmuus kasvaa, kun se saa tehdä tutun, positiiviseksi kokemansa tehtävän.

huiruu

Koiralla tulee olla turvallinen tunne pöydällä seisomisesta.

Koiralle voidaan myös opettaa mielikuva, että tuomarin tutkimisen jälkeen se nostetaan pöydältä ja siitä seuraa superpalkkio. Koira ei sinällään opo yhtään enempää rakastamaan vierasta ihmistä (eikä sen edes tarvitse) mutta positiivinen mielikuva nostaa palkkion odotusarvoa ja koira keskityykin siihen. Yksi keino on myös se, että kun koira on jännittynyt pöydällä, odotetaan aina niin kauan aikaa, että se alkaa rentoutumaan ja vieras ihminen lähtee silloin pois. Monet koirat oppivat nopeasti, että rauhallisena pysymisestä on hyötyä ja itseasiassa harjoittelu opettaa sille halutun tunnetilan.

Kuvat Sirpa Dhal-Soininen, Johanna Flinck, Hannele Nykänen. Kuvien koirat eivät liity juttuun.

 

Alf – Rescue-koirasta rakas perhekoira

By / Pondera Team / Kommentit pois päältä artikkelissa Alf – Rescue-koirasta rakas perhekoira

Kesäkuussa kuukauden koirana on esittelyvuorossa varsin nokkela temppukoira monirotuinen Alffi. Alf viettää 2-vuostissyntymäpäiväänsä nyt kesäkuussa, vaikkei siitä olekaan ihan täyttä varmuutta. Alf on nimittäin ollut Viipurin katukoiria ja tullut Suomeen Viipurin koirat yhdistyksen kautta

Viisas ja leikkisä Alf

Alf saapui Ukkosen perheeseen n. 10kk ikäisenä. Alf on saapunut Suomeen Viipurista ja oli aluksi väliaikaisessa kodissa Salossa. Alf on perheen kolmas koira, mutta omistajansa Iidan ensimmäinen oma koira. Iida kuvailee Alffia leikkisäksi ja energiseksi koiraksi, joka osaa kyllä myös rauhoittua. Alffi on viisas koira, joka oppii uusia asioita nopeasti. Välillä se on kyllä itsepäinenkin. – Uusia asioita kohtaan se on usein hieman arka ja ennakkoluuloinen, mutta luottamus syntyy yleensä nopeasti, kun Alffi hoksaa ettei ole mitään pelättävää. Kun Alffin kanssa saa rakennettua luottamuksen sen jälkeen se on aina uskollinen ystävä, Iida kertoo.

Alffista on tullut mukava perhekoira.

Innokas oppija

Alffin kanssa on ehditty puuhailla jo monenlaista, tällä hetkellä Alf on jälkikurssilla ja siinä se onkin varsin pätevä. Toisena lajina on tällä hetkellä toko. Iida on käynyt Alffin kanssa myös rally-tokossa ja temppukoulussa. Temppujen oppiminen onkin Alffille todella mieluista ja se on osoittautunutkin varsin välkyksi koiraksi. Pirjokin on saanut haastetta välillä keksiessään Alffille uusia temppuja.

IMG_3284

Koulutusten tuoman aktiviteetin lisäksi energisen Alffin kanssa harrastetaan urheilua paljon. Alffi myös alkoi rähisemään toisille koirille itseluottamuksen puutteesta, mutta harjoittelemalla tämäkin asia on saatu korjattua.

– Parasta on, kun olemme molemmat oppineet paljon uusia juttuja ja kehitytty paljon. Ja myös se, kun on huomannut miten paljon Alffi on rohkaistunut ja muuttunut tässä vuoden aikana mahtavaksi harrastus- ja perhekoiraksi. Tulevaisuudelta toivotaan paljon hyviä yhteisiä vuosia!

Rescue-koiran kasvattaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä

Rescue-koiran hankinta on aina riski, koska koiran taustaa eikä kokemaa välttämättä tarkalleen tiedetä. Koirasta ei myöskään tiedetä esimerkiksi mitä rotuja siinä on. Rescue-koiran kasvattaminen vaatii paljon perehtymistä koirien käyttäytymiseen, aikaa opettamiseen ja suurta kärsivällisyyttä.

IMG_3576

– Heti samalla viikolla, kun Alffi tuli meille käytiin Pirjon yksityistunnilla kysymässä kasvatusneuvoja. Pirjo suositteli meille touhutoko kurssia ja heti seuraavalla viikolla aloitettiin se. Siitä lähtien ollaan käyty säännöllisesti kursseilla Ponderalla. Vaikka rescue-koiran hankinta onkin riski, meidän kannatti se ottaa. Mutta ilman Pirjon apua Alffin kasvattamisesta ei olisi varmaan tullut yhtään mitään eikä oltaisi tässä pisteessä tällä hetkellä.

On ollut sydäntä suuresti lämmittävää seurata Iidan ja Alffin kehittymistä ja molemminpuolisen luottamuksen kasvua ja yhteistyötä. Ehkä Alffi on ollut jollekin täysin arvoton ja turha, mutta Iidalle ja koko Ukkosen perheelle se tärkeä perheenjäsen ja oikea aarre.

Alffin sivuille pääset tästä: http://www.viipurinkoirat.fi/alfred

Kesätouhuja!

By / Yleinen / Kommentit pois päältä artikkelissa Kesätouhuja!

Pondera tarjoaa myös kesäaikana monipuolisesti erilaisia koirakursseja. Ensimmäiset jälkiryhmät aloittavat Annen johdolla jälkikauden. Hallilla nenänkåyttötaitoja puolestaan voi harjoitella touhutokossa. Muutama kurssiuutuuskin on tulossa :)

Pienen tauon jälkeen on jälleen starttaamassa koiranäyttelykurssi. Tokon ja rally-tokon eri tasoryhmät harjoittelevat läpi kesän.

Tutustu kurssitarjontaan ja tervetuloa Pondera Teamiin!

 

 

Ranskis Pösö

By / Pondera Team / Kommentit pois päältä artikkelissa Ranskis Pösö

Toukokuun kuukauden koirana on esittelyvuorossa ranskanbulldoggi Pösö. Hauskan nimensä lisäksi sille on tullut koirakoulussa myös pari lempinimeä: The Pösöster ja Pössis.

IMG_6328

Seuramies Pösö

Pösön omistajalla Sirpalla ja hänen perheellään oli jo ennen Pösöä ollut kaksi koiraa, rottweilernarttu Lotta ja bokseriuros Osku. –  Oskun kuoleman jälkeen mieheni Jarkki ei halunnut enää koiraa, eikä ainakaan aikonut “kouluttaa enää yhtään koiraa”. Pitkän suostuttelun jälkeen sovittiin, että koira voi hänen puolestaan asua meillä, jos hänen ei tarvitsisi osallistua hoitamiseen, eikä koulutukseen. Mietin rotua, ja koska tällä kertaa minun pitäisi itse koira tavoille opettaa päädyin pienehköön rotuun jo ihan siltä varalta, jos kaikki ei menisikään ihan putkeen. Halusin seurallisen koiran , ja koska kotona oli alakouluikäisiä lapsia, lastenkin pitäisi tulla toimeen tulevan koiran kanssa. Halusin koiran, joka ei väistele silityksiä, vaan kun se tulee viereen, sen tietää siinä olevan. En ollut hankkimassa harrastuskoiraa, vaan ihan sohvaperunaa, Sirpa muistelee.

Seuramiehestä rally-mies

Yhteiset koiraharrastukset Pösön kanssa alkoivat pentukurssilta. -Tutustuin Pirjoon jo n. 25 v. sitten KPSH:n jutuissa. Minä seurailin Lotta-rotikan koulutusta kentän laidalla, ja Pirjo pyöri pikkulikkana seuran nuorisojaostossa. Sittemmin koiraharrastus jäi, kunnes Pösö tuli. Olin yrittänyt pentukurssille KPSH:lle, mutta silloin ei ilmeisesti pentukursseja joko järjestetty, tai ne olivat täynnä. Yllättäen tuttavani kertoi käyneensä näyttelykoulutuksessa erittäin aran koiransa kanssa jossain “Ponderalla”, ja saaneensa apua koiran arkuuteen. Kun selvisi, että siellä “jossain Ponderalla” oli kouluttajana Pirjo Heikkinen, laitoin viestiä välittömästi: “ Hei, en tiedä muistatko meitä, mutta… “ Ja muistihan se, ja kurssipaikka järjestyi.

– Pentukurssin jälkeen edettiin Toko-A:lle, ja sieltä edelleen Toko B:lle. Varmaan viidennen B-kurssin jälkeen saimme luvan siirtyä toko C:lle. Tässä vaiheessa ajattelin, että lajin vaihto voisi tulla tarpeeseen…  Nykyisin harrastamme rally-tokoa, jossa kilpailemme voittajaluokassa. Rally on selkeästi Pösölle mieleinen laji, ja suurimpana haasteena on ollutkin liian suuri innokkuus, joka näkyy iloisena pomppisena. Koska siitä tulee kisoissa pistevähennyksiä, niin sitä yritetään treenata nyt pois, kuitenkin siten, että tekemisen meininki säilyy yhtä hyvänä. Myös näyttelykehät ovat Pösölle tuttuja, mutta ne ovat nyt viimeisen vuoden aikana jääneet vähemmälle.

Minulla on aina ensin pieniä tavoitteita; ensin oli, että päästään kisaamaan, sitten oli tavoitteena alokkaista hyväksytty tulos. Kun saavutimme RTK1: en, pistettiin samat tavoitteet samassa järjestyksessä avoimeen luokkaan. Nyt kilpailemme voittajissa, ja ensimmäinen tavoite on taas se hyväksytty tulos, MUTTA kyllä me joskus vielä siellä mestareissakin ollaan Olen myös suunnitellut, että jossain vaiheessa käyn Pösön kanssa vielä Toko kisoissakin, Sirpa kertoo.

Kaikilla pidempään koiria harrastaneilla tulee välillä takapakkeja ja haasteita. – Vaikeinta on ehdottomasti se, kun itse ei osaa ja taidot ei riitä. Pösön motivointi sopivaan vireeseen on joskus äärettömän vaikeaa; koira kun on vastakohtien mies, niin sitä joko tehdään, taikka sitten ei tehdä.

Koirankouluttamisessa parasta on huomata sekä koiran, että omien taitojen kehittyminen (tai no, ehkä enemmän koiran, Sirpa lisää). Yhdessä tekeminen on kuitenkin niin  kivaa! Harrastuksen mukana on tullut myös lukuisa joukko uusia ystäviä.

Tosikko ja koomikko samassa paketissa

– Pösö on siinä mielessä hauska, että siinä yhdistyy samaan pakettiin sekä koomikko, että tosikko. Se osaa olla erittäin jääräpäinen, mutta toisaalta se myös haluaa miellyttää. Se voi olla erittäinkin rauhallinen, mutta villiintyä ihan hetkessä. Mutta kaikista vastakohtaisuuksistaan huolimatta Pösö on yllättävää kyllä kaikista meidän koiristamme viisain, ei taitavin, eikä osaavin, mutta viisain.

Huumorintajuakin Pösöltä on menneenä vuotena vähän vaadittukin, kun perheeseen muutti bokseri Rellu.

 

Ranskis harrastuskoirana

Ranskikset ovat tänä päivänä suosittu seurakoirarotu. – Ranskanbulldoggia hankkiessani luin, että ranskanbulldogin kanssa voi harrastaa mitä tahansa lajia… MUTTA, jos haluaa edetä johonkin muuhunkin luokkaan, kuin alokasluokkaan, kannattaa valita mikä tahansa muu rotu, Sirpa nauraa ja jatkaa saaneensa Pösöstä sain sellaisen koiran jonka halusikin: Kainalossa viihtyvän sohvaperunan, jonka läsnäolo ei jää epäselväksi. – Itsellenikin yllätysbonuksena sain vielä hauskan ja haastavan harrastuskaverin, joka on opettanut minulle jo nyt  enemmän, kuin mitä minä pystyn sille ikinä opettamaan.

Batman-Pösö

Jos Pösö osaa innostua hetkessä kaikesta uudesta, voi ohjaajasta lienee sanoa samaa. Sirpa taitaakin olla sopivasti yllytyshullu ja heittäytyy innolla uusiin haasteisiin. Tämä näkyikin mahtavasti jo Pösön nuoruusvuosina Ponderan Koiratapahtumassa.

– Pirjo sai puhuttua minut esiintymään  Ponderan koiratapahtumaan syksyllä 2013, Pösö oli Batman ja min Robin! Mitään ei osattu, mutta puuttuvat taidot kuitattiin asiaan kuuluvalla pukeutumisella, Sirpa muistelee.

Koiratapahtuman jälkeen The Pösöster (huomatkaa open antama taiteilijanimi) on heittänyt keikkaa Ponderan joulujuhlissa. Voi kai vain sanoa, että Pösöllä on koirakoulussa aika sankka joukko ihailijoita.

Ranskanbulldoggi Kultahunajan French Jackpot, synt. 20.8.2011 om. Sirpa Dahl-Soininen

Lapinporokoira Helmi

By / Pondera Team / Kommentit pois päältä artikkelissa Lapinporokoira Helmi

Huhtikuussa esittelyvuorossa on aina kiltti ja ystävällinen lapinporokoira Helmi.

Juuri se oikea

Helmi on kolmas (lapinporo)koirani. Ensimmäisen koirani poistutta ajasta iäisyyteen arjessani oli ollut jo reilun vuoden ajan toisen koiran paikka vapaana, kun huomasin kiinnostavan pentueen. Ajattelin, että kaikki pennut on varmaan jo varattu, enkä ottanut samantien yhteyttä. Mutta, kun myöhemmin huomasin juurikin Helmin olevan vielä ilman omaa kotia, menin oitis tutustumaan. Pentu tuntui heti omalta, puuhaili reippaasti kanssani pihalla ja jakeli pusuja. Niinpä se vapaa koiranpaikka täyttyi nopealla, parin viikon varoitusajalla.

Mamman Kainaloinen

Helmin luonnetta kuvaa parhaiten ilmaisu ”mamman kainaloinen”. Kiltti pusuttelija, porokoiranartulle luonteenomaiseen tapaan omalle ihmiselleen kuuliainen ja nöyrä. Helmi on myös herkkä, harrastuskoirana ohjaajapehmeä eli treeneissä mennään eteenpäin vain ja ainoastaan aidon ilon kautta. Jos ohjaajan pipo alkaa kiristää, ei koirakaan enää toimi. Toinen Helmiä harrastuskoirana leimaava ominaisuus on hyvä saalisvietti ja koira palkkautuukin hyvin leluilla ja vetoleikillä, Minna kertoo.

Helmi-minna

Tavoitteet kasvavat vähitellen

Minna on harrastanut koirillaan aktiivisesti useita lajeja.

Tieni koiraharrastajaksi Pondera Teamiin on ollut moniportainen. Ensimmäisen koirani, Liekin, kanssa vasta tutustuin eri lajeihin ja harrastelimme omaksi iloksi tokoa, agilityä ja pelastusetsintää. Varsinaisen uran teimme kaverikoiratoiminnassa. Ponderan kurssille päädyin toisen koirani, Roihun, kanssa, kun ensimmäinen koirani kuoli ja tarvitsimme yhteisen ”projektin”. Ja vaikka Roihu oli ensimmäisellä tokokurssillamme jo lähempänä neljää kuin kolmea vuotta, päädyimme Pirjon koutsaamana kisaamaan tokossa ja nyttemmin rallytokossa. Helmin kanssa olemmekin sitten treenanneet Ponderalla tokoa pentutokokurssista alkaen. Muita harrastuksiamme mielen ja ruumin virkistykseksi ovat jälki, paimentaminen ja retkeily, Minna kertoo harrastuksista.

Minna valittiin myös Helmin ja Roihun kanssa Ponderan Vuoden harrastajaksi 2015.

helmi-nouto

Vaikeudet tekevät vahvemmiksi.

Helmin tokourakaan ei ole edennyt aivan vaikeuksitta ja ohjaajalta harjoittelu on vaatinut todella paljon malttia ja nähdä Helmin  herkkyys.

Tavoitteenamme Helmin kanssa on Tva eli tokovalio. Tällä hetkellä plakkarissa on kaksi avoimen luokan ykköstulosta ja tavoite näyttää jopa mahdolliselta. Oli kuitenkin aika, jolloin olin jo valmis luovuttamaan, koska harrastamisen pitää olla koirastakin mieluisaa. Vuoden ikäisenä Helmi nousi paikallaolosta ja meni varovasti nuuhkimaan naapuria, joka sitten kävi agressiivisesti päälle. Tämän jälkeen näytti pitkään siltä, että Helmi ei ikinä uskalla olla rennosti paikallaolossa vieraiden koirien seurassa. Päätin kuitenkin antaa aikaa ja etenimme pienin askelin, ahkerasti treenaten. Tapauksesta kului vuosi ennen kuin paikallaolo oli siinä kunnossa, että viime syksynä menin vihdoin rennon paikallaolijan kanssa ensimmäiseen alokasluokan kokeeseemme. Mutta, mitenkäs se menikään: voittajat eivät luovuta, eivätkä luovuttajat koskaan voita. Ja tuon haasteen selättäjinä, pidän meitä jo voittajina, Minna sanoo.

Helmitoko

Kuvassa Helmi avoimen luokan ykköstuloksen ja luokkavoittoruusukkeen kera.

Lapinporokoira

Taivaantulen Lumihelmi

synt 28.02.2013

om. & ohj. Minna Keinänen

 

 

 

Rauhoittumisen taito on tärkeä osa koiran hallintaa

By / Blogi / Kommentit pois päältä artikkelissa Rauhoittumisen taito on tärkeä osa koiran hallintaa

Koirien luonnollinen kyky rauhoittumiseen on yksilöllistä. Eri rotujen ja yksilöiden välillä voi olla suuriakin eroja. Esimerkiksi koiran hermorakenne sekä vilkkaus vaikuttavat rauhoittumisen oppimiseen.  Ominaisuuksia isommassa roolissa on kuitenkin koiran opettaminen ja rauhoittumisen taito on tärkeä osa koiran hallintaa. Rauhoittumisen opettaminen vahvistaa myös koiran ja omistajan kiintymyksen tunnetta ja luottamusta toisiinsa.

Turvallisuuden tunne

Rauhoittumisen tavoitteena on saada koira kokemaan olonsa turvalliseksi ja rennoksi. Koiran luottamus ihmiseen tulee olla vankka, jotta se kykenee rauhoittumaan tai jopa nukkumaan missä vaan.

Turvallisuuden tunne tulee ihmisen vahvasta, mutta lempeästä auktoriteetista. Koira, joka on oppinut olemaan rauhallinen ja liikkumatta, kun sitä pidetään kiinni, saa tästä opitusta taidosta  turvaa myös tilanteissa, joissa sitä voi jännittää tai jopa pelottaa. Rauhoittumisen opettamisessa ei omistajan rauhallisuutta voi varmasti liiaksi korostaa. Jos omistaja on hermostunut, turhautunut tai jännittynyt, on myöskin mahdotonta koira saada kokemaan rauhalisuutta ja rentoutumista. Omistajan tunnetila siirtyy koiraan.

Kun pentua opetetaan rauhoittumaan, sen elimistö alkaa erittämään oksitosiinia. Oksitosiinilla on todettu olevan pelkoa ja ahdistusta lieventävä vaikutus. Oksitosiini vahvistaa kiintymystä ja luottamusta ja näin ollen se parantaa koiran ja omistajan välistä suhdetta.

 Tavallisin koiraa pelottava tilanne on varmasti eläinlääkärillä käynti. Koiran eläinlääkärikammoa on keskimäärin aika vaikea opettamisella poistaa epämiellyttävä kokemus jää koiran mieleen. Koira ei ymmärrä, että sitä yritetään auttaa. Koira, jolle ei ole opetettu rauhoittumista ja hallintaa, taistelee helppojakin toimenpiteitä vastaan. Pahimmillaan koira voi kokea suurta toivottomuutta ja puolustaa itseään esim. puremalla. Näissä tilanteissa eläinlääkäri ja hoitohenkilökunta joutuu ymmärrettävästi  suojelemaan itseään. Vaihtoehdot on kuonokoppa ja apujoukot pitämään koiraa kiinni tai koiran rauhoittaminen.

Entäpä jos koira saisikin kokea luottamusta omaan ihmiseen? Siihen, että vaikka vähän sattuisikin, niin tästä selvitään? Monissa koiran pelkotiloissa nimenomaan se, että koira on opetettu käyttäytymään oikealla tavalla luo koiralle turvalisuuden tunteen.

huihip2

Hip ensimmäisellä rokotuskäynnillä  eläinlääkärissä. Kiinnipitäminen tuo pennulle turvallisen ja luottavaisen tunteen.

Ihanat emokoirat

Emä opettaa pentujaan jo pentulaatikossa. Se voi leikittää pentujaan, antaa niiden purra, mutta emä myös rajoittaa liian rajusta leikistä.  Emän työtä jatkaa kasvattaja. Kasvattaja käsittelee pentuja säännöllisesti, leikkaa niiltä kynnet ja harjaa. Samalla opetetaan luottamusta ihmiseen hoitotoimenpiteiden aikana.

tionsaalis

Rauhoittumisen opettaminen pennulle on helppoa

Pennun saavuttua uuteen kotiin, rauhoittumisen opettaminen tulisi aloittaa ensimmäisestä päivästä alkaen. Tässä vaiheessa harjoittelun aloittaminen on todella helppoa ja pentu oppii nopeasti. Pentua pidetään sylissä useita kertoja päivässä. Jos pentu rimpuilee, ote muuttuu tiukemmaksi ja välittömästi kun pentu rauhoittuu, otetta höllennetään ja pentu voidaan laskea pois sylistä. Tässä se tärkein.

hip-relax2-2

Hip n. 9 viikon ikäisenä.

Pennun voi ottaa myös syliin rauhoittumaa silloin, kun sen leikki menee liian rajuksi. Sylissä pentu saattaa räyhätä, murista, kiljua ja rimpuilla ja se on aivan normaalia. Ihmisen reaktio tulisi tähän olla täysin neutraali. Pennulle ei puhuta, kielletä tai muuten komenneta. Ainostaan ote muuttuu tiukemmaksi, eikä sen anneta purra. Kun pentu lopettaa vastaan taistelemisen, ote höllentyy ja sitä voidaan rauhallisesti kehua ja sitten pentu pääsee jatkamaan leikkejä. Tärkeintä on, että pentua ei koskaan lasketa vapaaksi, jos se pyrkii sylistä pois. Johdonmukaisuus tuottaa nopeita tuloksia.

Sylissä oloon yhdistetään myös pennun tutkiminen. Kosketaan suuhun ja katsotaan hampaat. Kurkataan korviin ja käsittellään tassuja. Kun sylissä rauhoittuminen onnistuu hyvin,  voidaan harjoituksessa edetä ja laittaa kyljelleen lattialle. Opetuksessa edetään aivan samoin kuin pennun ollessa sylissä. Jos pentu taistelee vastaan, ote on vahvempi kun pentu on sekunnin aivan paikoillaan, sen annetaan nousta. Vähitellen aikaa pidennetään, pentua silitetään rauhallisin, pitkin vedoin. Oikeaan tunnetilaan yhdistetään rauhoittumissana kuten ”lepo”.

Kyljellään olevaa pentua on helpoin hallita siten, että se on selkä ihmiseen päin. Siinä pennun on vaikeampi purra tai jaloilla työntää ohjaajaa ja pentu on siten helpommin  hallittavissa. Pennun tulee pitää myös pää maassa. Jos pentu on pää ylhäällä ja katselee ympärilleen, se on aktiivinen eikä oikea tunnetila yhdisty rauhoittumiseen.

Rauhoittumisalusta

Rauhoittuminen kannattaa yhdistää sille varattuun alustaan. Aina kun pentu on alustalla, sen tulee olla rauhallinen. Pentu oppii alustan merkityksen nopeasti ja sitä on helppoa hyödyntää esim. kyläreissuilla kun koira kasvaa isommaksi. Kun koiralla on selkeästi opetettu oma lepopaikka, sen on helppo rauhoittua myös vieraammassa ympäristössä.

relax

Frodo 4kk pentukurssilla.

Palkitseminen?

Usein kysytään, kannattaako pentua palkita rauhoittumisesta esim. nameilla. Ei kannata, mutta miksi? Pentua opettaessa tulisi sille opettaa koko ajan , että sen tulisi olla aktiivinen ruokaa kohtaan. Sen tulee todella yrittää saada palkkio. Rauhoittuessa pennun tulee olla enemmänkin ”off line” -tilassa keskittyen rentoutumiseen. Jos pentua palkitaan, se pysyy koko ajan aktiivisena odottaen uutta palkkiota. Pentua ei myöskään rapsutella mahasta, vaikka pentu sitä voi helposti ”ehdottaakin”. Sen sijaan, kun siltä vaadittu rauhoittuminen on ohitse, voidaan pennulle sanoa ”saa nousta”  ja sen kanssa voidaan seurustella. Aika nopeasti käykin niin, että pentu ei tahdokaan heti nousta vaan se jääkin mielellään köllöttelemään, koska sille tulee niin hyvä olo käsittelystä. Silloin pennun kanssa on mukava sille höpötellä ja rapsutella mahaa,m jos se siitä tykkää.

Aikuiselle koiralle rauhoittumista opettaessa palkitseminen on yleensä ainoa järkevä tapa, millä vastentahtoiselle koiralle saadaan opetettua esim. kyljelleen kääntyminen.. Jos koira on isokokoinen ja se vastustaa jopa aggressiivisesti  käsittelyä, ei koiran kanssa kannata lähteä painimaan.

Selättämisen ja alistamisen myytti on tiukassa

Rauhoittumisen opettaminen ja kylkiasento liitetään edelleen virheellisesti koiran ”selättämiseen”. Useimmiten taustalla on ajatus koiran alistamisesta. Rauhoittumisen kautta rajojen ja yleisen hallinnan  opettamisen ja koiran alistamisen välillä ei ole mitään yhteistä. Alistuminen kyllä kuuluu koiran luonnolliseen käytökseen, mutta se on koiralle ns. ”viimeinen kortti” jota se voi käyttää pelastautuakseen. Ihmisen tehtävä ei ole koiraa alistaa ja luoda sitten pelkoa vaan ihmisen tehtävä on suojella koiraa. Oikein opetetut rajat luovat koiralle turvallisuuden tunteen.

Omia kokemuksia

Työskentelin aiemmin koirahierojana ja koirat opettivat minulle paljon rauhoittumisesta ja oman tunnetilan vaikutuksesta koiraan. Havaitsin usein, että koirat työnsivät tassuilla omistajan kädet pois. Yleensä pyysinkin omistajaa olemaan koskematta koiraan, mutta pysymään lähellä, jotta koiralla oli turvallinen tunne. Uskon tämän reaktion koirassa johtuvan siitä, että koiran on vaikeampi keskittyä ottamaan vastaan hierontaa, jos siihen yhtä aikaa koskee kaksi eri tunnetilan omaavaa ihmistä. Tähän reaktioon ei ollut vaikutusta koiran koulutustasolla tai muutenkaan koiran ja omistajan välisellä suhteella.

Koira-asiakkaat oppivat nopeasti tulemaan itse alustalle ja kun näin niitä muissakin yhteyksissä, ne tulivat tarjoamaan itseään hierottavaksi. Hierontahetki on monesti todella herkkää ja koirat opettivat minulle paljon mm. niiden tavasta kommunikoida. Huomasin myös, että monista koira-asiakkaista tuli minulle todella rakkaita ja kun niiden poismenosta on saanut vuosia myöhemminkin viestiä, olen aika monta kyyneltä vierähtänyt.

huli-ilme

Huli, yksi opettajistani.

Kuvat: Kata Voutilainen, Marjo Pitkänen, Johanna Flinck

 

 

 

 

 

 

 

Erwin

By / Pondera Team / Kommentit pois päältä artikkelissa Erwin

Maaliskuussa esittelyvuorossa on hyväntuulinen ja ja ystävällinen kääpiöbullterrieri Erwin. Herrasmies Erwin rakastaa kaikkia ja ainakin kaikki Erwinin tuntevat rakastavat sitä. Karskin ulkomuodon alla on kuitenkin melkoisen herkkä ja hyvin kiltti koira. Nyt kun kevät alkaa lähestyä, niin kukapa odottaisikaan sitä enemmän kuin Erwin, joka rakastaa lämpöä ja viihtyykin auringon paisteessa. Talvisin Erwin harrastaa saunomista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maailman parhain joululahja

Erwin on omistajansa Salla Halosen ensimmäinen koira. – Ostin Erwinin joululahjaksi itselleni 2009. Erwin on sellainen yksi luojan mieliharmi. Se rakastaa ihan kaikkia! Rosoisesta ulkonäöstä (joidenkin mielestä) huolimatta, se on hyvin herkkä poika, joka satuttaa sielunsa hyvinkin pahasti yllättävän pienestä. Huonomuistinenkin se tahtoo olla, Salla kuvailee. – Erwin on mukana kaikessa, siis ihan kaikessa (hanki bulli niin kotona et saa olla missään yksin) ja se on mukana iloitsemassa ja lohduttaa kun surettaa.

Vaikka Erwin on varsin pitkäpinnainen ja alati ystävällinen, niin joistakin asioista sekin on tiukkis. – Erwinin ruokiin ei saa koskea muut kuin Hän itse. Pitää olla aika tarkka, ettei ketään ole liian lähellä, kun namia on tarjolla.

Erwinsalla

Kissamainen koira

Erwin eli ensimmäiset vuotensa lähinnä kissojen kanssa. – Joskus ajattelin, että se kuvitteleekin olevansa kissa; jonkun kerran tullessani kotiin se istui kissojen kanssa kissojen raapimapuussa! Ylimmälle hyllylle se ei sentään oppinut kiipeämään. Lisäksi Erwin koitti saada hoito-marsuja leikkimään kanssaan.

Erwinkissa

Bullista rally-tokotaituri

Erwin kilpailee rally-tokossa toiseksi ylimmässä, voittajaluokassa, josta sillä on jo hyväksytty tulos. Erwin tarvitsee vielä kaksi hyväksyttyä siirtyäkseen mestariluokkaan. Erwinillä on kisoissa ne hyvät ja huonot päivät. Kun Erwiniä katsoo treeneissä, sillä on välillä sellainen bullin ilkikurinen ilme, kun se tekee kuvioita oman koreografiansa mukaan. Erwin on tarjonnut myös monesti makoisat naurut treenikavereille. Erwin on suuri persoona. 

Rally-tokon lisäksi Erwinin ja Sallan harrastuksiin kuuluvat sienestys ja onpa Erwinin kanssa myös tokoiltu parin kurssin verran. Erwin on esiintynyt myös Ponderan joulujuhlassa.

Erwin44

Ponderan kursseilla Erwin aloitti muutama vuosi sitten. – Meillä oli hieman ryppyjä rakkaudessa suurien elämänmuutosten myötä ja näyttelyurakin loppui sairastelun vuoksi. Tahdoin keksiä jotain mukavaa puuhaa parantamaan suhdetta ja niin päädyimme touhutokoon, Salla muistelee harrastuksen alkutaivalta. Parasta on nähdä, kuinka paljon koira tykkää tekemisestä ja uuden oppimisesta. Kuinka yhdessä tekeminen paransi meidän välistä suhdetta. Bullikansaan on valitettavan hyvin iskostunut se, että bullit ovat vain seurakoiria ja niiden kanssa voi harrastaa vain näyttelyitä. Muutaman ahkeran harrastajan toimesta viime vuosina tuo kuva on onneksi kääntänyt suuntaansa!

Tulevaisuuden tavoitteet

Bullit ovat ehdottomia ja rehellisiä, tekevät kaiken sata lasissa tai sitten eivät ollenkaan (tämä on muutamissa kisoissa nähty niin hyvässä kuin pahassa). Erwin on Suomen ensimmäinen bulli, jolla on RTK2 titteli ja hyväksytty tulos rally-tokon voittajaluokassa.

Erwininkään kanssa harrastaminen on vaatinut huumorintajun lisäksi myös paljon Erwinin hyvinvoinnin tarkkailua. – Erwinillä on krooninen sairaus ja sen myötä on pitänyt opetella lukemaan kuinka koira voi ja mitä se jaksaa, ettei koiralta mene halut oppia uutta tai pahimmassa tapauksessa kunto romahda. Harrastaminen ja kilpaileminen tapahtuu koiran hyvinvoinnista tinkimättä. – Haaveena olisi hyväksytty rata mestariluokassa ja ehkä tokon alokasluokan koulutustunnus, Salla tuumaa. Tärkeintä on kuitenkin nauttia yhdessä tekemisestä.

Erwin8

Kääpiöbullterrieri Erwin

RTK2 Bisbull’s Poker Face, 27.10.2009

om. Salla Halonen

 

ISTU?! Helposti vaikeaa.

By / Blogi / Kommentit pois päältä artikkelissa ISTU?! Helposti vaikeaa.

Istuminen on useimmille koirille ensimmäisten opetettavien sanojen joukossa. Ennen sitä on ehkä opetettu oman nimi, ”tänne”, ”katso” ja ”ei”. Tänä päivänä istu-sana opetetaan pennulle varmasti miltei poikkeuksetta positiivisesti, joko siten, että pentu tarjoaa istumista ja sitä palkitaan tai namilla ohjaten pentu istumaan. Tässä vaiheessa palkitsemiskriteerinä yleensä on se, että peppu osuu maahan ja siitä seuraa palkkio. Tämä on helppo opettaa ja pennut oppivat sen useimmiten aivan muutamilla toistoilla. Sana ”istu” on helppo tehtävä!

Kun pennun opetuksessa edetään, sille tulee uusia asioita ja sanoja koko ajan lisää. Asentojakin tulee enemmän: maahan ja seiso. Yleensä tässä vaiheessa koira alkaa sotkemaan sanoja ja sekin on aivan normaalia. Jos hetki aiemmin on harjoiteltu maahanmenoa, on sillä odotusarvo, että juuri siitä seuraa palkkio ja koira yleensä tarjoaa sitä, mistä sille on ollut kannattavaa. Tässä kohtaa istumisen opettamisessa koetaan yleensä ensimmäiset haasteet.

Ihmisen ja koiran ajattelussa on paljon eroja. Ihmisen on helppo käsittää istu-sana asentona joka koiran tulisi ottaa sanan kuultuaan. Koira käsittää istu-sanan ennemminkin liikeratana. Jos se on ollut istu-sanan opetusvaiheessa seisten ja se on opetettu siitä istuutumaan, hyvin harva koira osaa nousta maasta istumaan ilman sitä sille erikseen opettamatta. Tästä samassa asiasta hyvänä esimerkkinä on maahanmeno.  Jos koiralle on on opetettu maahanmeno istumisesta, suurin osa koirista istuutuu maahan-sanan kuultuaan ja sitten sille toisella, voimakkaammalla käskyllä koira menee makuuasentoon. Ihminen ajattelee tämän helposti tottelemattomuutena vaikka todellisuudessa tässäkin on kyse siitä, että koiralle ei ole asiaa opetettu tavalla, miten haluaisimme sen käskyä toteuttavan.

Istu-sanaan liittyy yleensä myös paljon vihjeitä, joko tarkoituksellisia käsimerkkejä tai tiedostamattomia eleitä ja ilmeitä. Koira tulkitsee näitä vihjeitä ja toteuttaa annettua tehtävää usein vihjeiden perusteella eikä käskysanaa kuuntelemalla. Tästä hyvä esimerkki on se, että harva koira osaa toteuttaa istumisen ohjaajan selän takana kasvoja näkemättä, Yksi istu-sanaan liittyviä haasteita on myös se, että sitä käytetään paljon arjessa hallintakäskynä: “istu siihen ja odota” ja näistä koiraa harvemmin palkitaan, ehkä kuitataan sanomalla “hyvä” – usein ei ehkä sitäkään. Istumisen arvo koiran näkökulmasta laskee. Se toteuttaa ehkä käskyn, mutta ei välttämättä kovin innostuneesti ja aktiivisesti.

Jos istumista ajatellaan toko-koiran näkökulmasta, yhdelle sanalle asetetaan helposti äärimmäisen monia vaatimuksia. Esim. joillekin koirilla on istu-käsky käytössä paikalla olossa (koira matalassa vireessä), maasta sivulle nousemisessa, kauko-ohjausksen maasta nousemisessa, seisomasta istumaan siirtymisessä, liikkeestä istumisessa ja evl:n kiertoliikkeen luoksetulosta istumaan pysähtymisestä. Eniten ongelmia varmastikin tuottaa seisomasta istuminen, jossa koiran tulisi olla etu- tai takajalat paikoillaan opetetusta tekniikasta riippuen  sekä liikkeestä istuminen. Kauko-ohjauksen osalta ongelmana on useimmiten se, että istu-sana on alkujaan opetettu ns. hälläväliä-tekniikalla, kriteerinä ainoastaan että peppu osuu maahan. Koiran on hyvin vaikea ymmärtää, että yhtäkkiä sen tulisikin pitää takajalat paikoillaan, jos se on istu-sanalla oikeasti opetettu niitä liikuttamaan. Liikkeestä istumisen kohdalla yleensä ongelma on se, että istu-sanaan on tullut jo lähtökohtaisesti liian matala vire, liian pieni odotusarvo palkalle ja yksinkertaisesti se, että koira ei osaa istu-sanaa ilman ohjaajan vihjeitä. Paikalla istumisessa ongelmana taas yleensä on, että ensin harjoitellaan paikalla makuuta kauan ja koira yhdistää rivissä paikallaan olemisen nimenomaan makuuseen. Ohjaajille istumisessa ongelmana yleensä on se, että ei pystytä näkemään ja myöntämään tosiasiaa, että ihan oikeasti koiralle ei ole koskaan edes opetettu istu-sanaa kunnolla vaan se on aina liittynyt erilaisiin vihjeisiin. Ihmisen näkökulmasta istuminen on hyvin yksinkertaista. Koiralle taas oppiminen vaihtelevien kriteereiden vuoksi hyvinkin vaikeaa.

Mitä sitten voisi tehdä? Ensimmäisenä pitäisi miettiä, mitä sen istu-sanan tahtoisi koiralle merkitsevän. Omille koirilleni istu-sana tarkoittaa sitä, että peppu osuu maahan ja koira istuutuu ja on rauhallinen ja odottaa. Käytän sitä arjessa sekä tokossa paikallaolon jättökäskynä. Nuorimmalle koiralleni on opetettu Sit-sana, jossa taas on koko ajan ollut kriteerinä nopeus, aktiivisuus ja etutassujen pysyminen paikoillaan ja pepun tuominen eteenpäin. Vahvistan tätä sanaa paljon palkitsemalla. Vanhemmalla kisakoirallani taas on olemassa esimerkiksi kauko-ohjauksessa kaksi eri istumista tarkoittavaa sanaa: “Sit”-tarkoittaa maasta tehokasta nousemista istumaan ja “pakki” keskittymistä takatassujen paikallaan pitoon ja peruuttamista istumaan. Näissä molemmissa vaihdoissa vire on erilainen, ensimmäisessä haluan, että se n selvästi aktiivisempi ja palkitsen sitä paljon palkkaa heittämällä kun taas seisomasta peruuttamisessa haluan koiran olevan rauhallisemman ja keskittyneemmän ja palkitsen yleensä viemällä namin koiran luokse. Haluan, että koirat erottavat sanat hyvin, joten harjoittelen sanaerottelua paljon siten, että koira on selkäni takana. Paikalla istumisessa käytän aika pitkään palloa etujalkojen välissä varsinkin ryhmäharjoituksissa. Estän pallolla sen, että pentu ei koskaan pääsisi tekemään virhettä eli menemään maahan istumisesta. Toinen iso syy on se, että koira keskittyy paikallaolossakin kuuntelemiseen ja  lupaan ottaa palkkio. Olen tämän tavan kokenut hyväksi varsinkin vilkkaiden pentujen kanssa. Toki ennen aloitusta tulee olla palkasta luopuminen ja kontrolli kunnossa.

Ehkä se istu-sana ei siis olekaan koiralle niin helppoa ymmärtää? Ehkä koira ei olekaan tottelematon ja “kokeile rajoja” kun se ei ehkä osaakaan pysähtyä istumiseen seuraamisesta? Tai ei eräänä päivänä ymmärräkään miksi takajalkoja ei saakaan siirtää eteenpäin, kun se on ihan alkujaan opetettu tekemään juuri niin? Tai ehkä koko sanasta on tullut negatiivinen jatkuvan jankutuksen ja komentamisen johdosta?

Kivoja, palkitsevia ja hauskoja istumisia kaikille!

www toko e

Kuvissa Poppis. Kuvat: Marjo Pitkänen

human hair wigs clip in hair extensions human hair weave