Pondera

Blogi

ISTU?! Helposti vaikeaa.

By / Blogi / Kommentit pois päältä artikkelissa ISTU?! Helposti vaikeaa.

Istuminen on useimmille koirille ensimmäisten opetettavien sanojen joukossa. Ennen sitä on ehkä opetettu oman nimi, ”tänne”, ”katso” ja ”ei”. Tänä päivänä istu-sana opetetaan pennulle varmasti miltei poikkeuksetta positiivisesti, joko siten, että pentu tarjoaa istumista ja sitä palkitaan tai namilla ohjaten pentu istumaan. Tässä vaiheessa palkitsemiskriteerinä yleensä on se, että peppu osuu maahan ja siitä seuraa palkkio. Tämä on helppo opettaa ja pennut oppivat sen useimmiten aivan muutamilla toistoilla. Sana ”istu” on helppo tehtävä!

Kun pennun opetuksessa edetään, sille tulee uusia asioita ja sanoja koko ajan lisää. Asentojakin tulee enemmän: maahan ja seiso. Yleensä tässä vaiheessa koira alkaa sotkemaan sanoja ja sekin on aivan normaalia. Jos hetki aiemmin on harjoiteltu maahanmenoa, on sillä odotusarvo, että juuri siitä seuraa palkkio ja koira yleensä tarjoaa sitä, mistä sille on ollut kannattavaa. Tässä kohtaa istumisen opettamisessa koetaan yleensä ensimmäiset haasteet.

Ihmisen ja koiran ajattelussa on paljon eroja. Ihmisen on helppo käsittää istu-sana asentona joka koiran tulisi ottaa sanan kuultuaan. Koira käsittää istu-sanan ennemminkin liikeratana. Jos se on ollut istu-sanan opetusvaiheessa seisten ja se on opetettu siitä istuutumaan, hyvin harva koira osaa nousta maasta istumaan ilman sitä sille erikseen opettamatta. Tästä samassa asiasta hyvänä esimerkkinä on maahanmeno.  Jos koiralle on on opetettu maahanmeno istumisesta, suurin osa koirista istuutuu maahan-sanan kuultuaan ja sitten sille toisella, voimakkaammalla käskyllä koira menee makuuasentoon. Ihminen ajattelee tämän helposti tottelemattomuutena vaikka todellisuudessa tässäkin on kyse siitä, että koiralle ei ole asiaa opetettu tavalla, miten haluaisimme sen käskyä toteuttavan.

Istu-sanaan liittyy yleensä myös paljon vihjeitä, joko tarkoituksellisia käsimerkkejä tai tiedostamattomia eleitä ja ilmeitä. Koira tulkitsee näitä vihjeitä ja toteuttaa annettua tehtävää usein vihjeiden perusteella eikä käskysanaa kuuntelemalla. Tästä hyvä esimerkki on se, että harva koira osaa toteuttaa istumisen ohjaajan selän takana kasvoja näkemättä, Yksi istu-sanaan liittyviä haasteita on myös se, että sitä käytetään paljon arjessa hallintakäskynä: “istu siihen ja odota” ja näistä koiraa harvemmin palkitaan, ehkä kuitataan sanomalla “hyvä” – usein ei ehkä sitäkään. Istumisen arvo koiran näkökulmasta laskee. Se toteuttaa ehkä käskyn, mutta ei välttämättä kovin innostuneesti ja aktiivisesti.

Jos istumista ajatellaan toko-koiran näkökulmasta, yhdelle sanalle asetetaan helposti äärimmäisen monia vaatimuksia. Esim. joillekin koirilla on istu-käsky käytössä paikalla olossa (koira matalassa vireessä), maasta sivulle nousemisessa, kauko-ohjausksen maasta nousemisessa, seisomasta istumaan siirtymisessä, liikkeestä istumisessa ja evl:n kiertoliikkeen luoksetulosta istumaan pysähtymisestä. Eniten ongelmia varmastikin tuottaa seisomasta istuminen, jossa koiran tulisi olla etu- tai takajalat paikoillaan opetetusta tekniikasta riippuen  sekä liikkeestä istuminen. Kauko-ohjauksen osalta ongelmana on useimmiten se, että istu-sana on alkujaan opetettu ns. hälläväliä-tekniikalla, kriteerinä ainoastaan että peppu osuu maahan. Koiran on hyvin vaikea ymmärtää, että yhtäkkiä sen tulisikin pitää takajalat paikoillaan, jos se on istu-sanalla oikeasti opetettu niitä liikuttamaan. Liikkeestä istumisen kohdalla yleensä ongelma on se, että istu-sanaan on tullut jo lähtökohtaisesti liian matala vire, liian pieni odotusarvo palkalle ja yksinkertaisesti se, että koira ei osaa istu-sanaa ilman ohjaajan vihjeitä. Paikalla istumisessa ongelmana taas yleensä on, että ensin harjoitellaan paikalla makuuta kauan ja koira yhdistää rivissä paikallaan olemisen nimenomaan makuuseen. Ohjaajille istumisessa ongelmana yleensä on se, että ei pystytä näkemään ja myöntämään tosiasiaa, että ihan oikeasti koiralle ei ole koskaan edes opetettu istu-sanaa kunnolla vaan se on aina liittynyt erilaisiin vihjeisiin. Ihmisen näkökulmasta istuminen on hyvin yksinkertaista. Koiralle taas oppiminen vaihtelevien kriteereiden vuoksi hyvinkin vaikeaa.

Mitä sitten voisi tehdä? Ensimmäisenä pitäisi miettiä, mitä sen istu-sanan tahtoisi koiralle merkitsevän. Omille koirilleni istu-sana tarkoittaa sitä, että peppu osuu maahan ja koira istuutuu ja on rauhallinen ja odottaa. Käytän sitä arjessa sekä tokossa paikallaolon jättökäskynä. Nuorimmalle koiralleni on opetettu Sit-sana, jossa taas on koko ajan ollut kriteerinä nopeus, aktiivisuus ja etutassujen pysyminen paikoillaan ja pepun tuominen eteenpäin. Vahvistan tätä sanaa paljon palkitsemalla. Vanhemmalla kisakoirallani taas on olemassa esimerkiksi kauko-ohjauksessa kaksi eri istumista tarkoittavaa sanaa: “Sit”-tarkoittaa maasta tehokasta nousemista istumaan ja “pakki” keskittymistä takatassujen paikallaan pitoon ja peruuttamista istumaan. Näissä molemmissa vaihdoissa vire on erilainen, ensimmäisessä haluan, että se n selvästi aktiivisempi ja palkitsen sitä paljon palkkaa heittämällä kun taas seisomasta peruuttamisessa haluan koiran olevan rauhallisemman ja keskittyneemmän ja palkitsen yleensä viemällä namin koiran luokse. Haluan, että koirat erottavat sanat hyvin, joten harjoittelen sanaerottelua paljon siten, että koira on selkäni takana. Paikalla istumisessa käytän aika pitkään palloa etujalkojen välissä varsinkin ryhmäharjoituksissa. Estän pallolla sen, että pentu ei koskaan pääsisi tekemään virhettä eli menemään maahan istumisesta. Toinen iso syy on se, että koira keskittyy paikallaolossakin kuuntelemiseen ja  lupaan ottaa palkkio. Olen tämän tavan kokenut hyväksi varsinkin vilkkaiden pentujen kanssa. Toki ennen aloitusta tulee olla palkasta luopuminen ja kontrolli kunnossa.

Ehkä se istu-sana ei siis olekaan koiralle niin helppoa ymmärtää? Ehkä koira ei olekaan tottelematon ja “kokeile rajoja” kun se ei ehkä osaakaan pysähtyä istumiseen seuraamisesta? Tai ei eräänä päivänä ymmärräkään miksi takajalkoja ei saakaan siirtää eteenpäin, kun se on ihan alkujaan opetettu tekemään juuri niin? Tai ehkä koko sanasta on tullut negatiivinen jatkuvan jankutuksen ja komentamisen johdosta?

Kivoja, palkitsevia ja hauskoja istumisia kaikille!

www toko e

Kuvissa Poppis. Kuvat: Marjo Pitkänen

Pelotonta Uutta Vuotta!

Uusi Vuosi lähestyy. Ihmisten iloinen juhliminen on monelle koiralle vuoden stressaavin vuorokausi. Tässä  muutamia asioita, mitä kannattaa ottaa huomioon ensimmäistä uutta vuottaan viettävän koiranpennun kanssa.

  1. Älä jätä koiraa yksin kotiin!
  2. Koiran ulkoilutus kannattaa ajoittaa ennen klo 18.00 ja sitten vaikka reippailla ulos 04.00 jälkeen, yleensä silloin meno on jo rauhoittunut. Koiralle voi jättää esim. antamatta iltaruoan, jolloin ulos ei ole samanlaista tarvetta.
  3. Uutta Vuotta edeltävinä päivinä kannattaa pitää koira kytkettynä ja riittävän tiukassa kaulapannassa, ettei se säikähdettyäänkään pääse vapaaksi.
  4. Jos perheessä on vanhempia koiria, jotka eivät reagoi raketteihin, kannattaa pentu pitää niiden kanssa samoissa tiloissa. Jos vanhemmat koirat taas reagoivat hermostuneesti tai pelokkaasti, kannattaa pentu pitää niistä erillään koko Uuden Vuoden ajan (estetään mallioppiminen).
  5. Kotona kannattaa pitää ikkunat suljettuina, verhot ikkunoissa ja esim. soittaa musiikkia tai pitää tv auki.
  6. Jos pentu reagoi ääniin hermostuneesti, siihen ei tulisi reagoida mitenkään, vaan olla kuin normaalistikin kotona. Missään tapauksessa pentua ei kannata alkaa ”hyssyttelemään” tai kehumaan tai ottaa sitä esim. syliin. Pennun käyttäytymistä ei tulisi myöskään ”vahtia” vaan olla kotona kuten aina muulloinkin. Useimmat koirat tahtovat mennä esim. sängyn alle ja se mahdollisuus niille kannattaa suoda.
  7. Pentua ei missään tapauksessa tule ottaa mukaan raketteja poksauttelemaan.
  8. D.A.P. voi lievittää stressiä

human hair wigs clip in hair extensions human hair weave