Pondera

Kuukauden koira

Iloinen Irmeli

By / Kuukauden koira / Kommentit pois päältä artikkelissa Iloinen Irmeli

Kuukauden koira -palsta on palannut talviunilta! Kukapas kesäkauden avaisi paremmin kuin uimista rakastava labradori-Irmeli.

Irmeli tuli kotiin

-Kiitos siitä, että sain Irmelin elämääni kuuluu Vauhti-Noudon kennelin reippaalle juniorille Hiltusen Siljalle. Hänen ansiostaan sain kuulla Vauhti-Noudon kennelistä ja tulevista pentueista. Oli kulunut vajaa vuosi, kun edellinen koiramme (käyttölinjainen labradori sekin) kuoli vanhuuttaan, ja vaikka se olikin ”pelkkä perhekoira” jonka kanssa en harrastanut mitään, tuntui elämä kovin tyhjältä ja ankealta, kun tuo uskollinen karvainen kaveri puuttui. Lapsetkin olivat juuri muuttaneet pois kotoa, joten senkin vuoksi oli ikäänkuin tarve ja tilaa aloittaa jotain uutta. Ja kun kohtalo suorastaan tarjosi mahdollisuutta hankkia koira, ei siitä voinut kieltäytyä, Irmelin omistaja Senja Kannisto muistelee.

Seurakoirasta tuli myös aktiivinen harrastuskoira

-Alun pitäen ajattelin, että kunhan saan lenkkikaverin  ja seuralaisen saunan lämmitykseen, mutta pikkuhiljaa koiraharrastukset ovat vieneet mukanaan. Irmeli on osoittautunut mitä parhaimmaksi kaveriksi ja harrastekoiraksi. Se on aina innokkaana lähdössä treeneihin, ja tekee aina suurella tarmolla (joskin välillä herkkupalan kiilto silmissään) töitä. Irmelillä on sopivasti miellyttämisenhalua, mutta myös luonnetta, minkä vuoksi se on mitä erinomaisin harrastekoira. Se ei pahoita mieltään tai lukkiudu, vaikka sen tekemisiä joutuu korjaamaankin. Toisaalta se on myös äärimmäisen nopeasti oppiva ja oivaltava koira.

Irmeli harrastuskoirana.

– Ponderan TOKOn alkeiskurssille tulin syksyllä 2014, kun jo heti alkuun pennun kanssa kävi selväksi, että minulla on hyvin aktiivinen koira, jonka kouluttamiseksi tarvitsen apua. Savon Nuuskujen pentukurssilla kuulin Ponderan koirakoulusta, ja niinpä päätin mennä kurssille. Ensimmäisillä kerroilla kyllä arvelin ettei tästä mitään tule, ja kohta tuo opettaja kyllä heittää meidät tunnilta pois, kun Irmeli mielestäni riehui, ja oli muihin verrattuna liiankin aktiivinen. Hämmästykseni olikin suuri, kun Pirjo jo toisella tunnilla sanoi: ”Kuule sinulla on erittäin hyvä koira, vain taivas on rajana mitä voit tämän koiran kanssa tehdä, niin että koeta nyt päättää mitä alat harrastaa tämän kanssa”. Ja oikeinhan se kokenut koirankouluttaja näki, enemmänkin on tainnut olla Pirjolla haasteita ohjaajan kuin koiran kouluttamisessa, Senja muistelee.
Senja alkoi harjoitella Irmelin kanssa tavoitteellisesti ja siirtyi tokon velmennusryhmiin. Keväällä 2016 Senja ja Irmeli starttasivat ensimmäisessä toko-kokeessa. Ensimmäinen kisa ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, mutta hyvää kisakokemusta se kyllä parille toi. Sen jälkeen kisoissa tulikin hieno viiden ykkösen putki! Avoimesta luokasta Irmeli sai koulutustunnuksen TK2 ja ensimmäisestä voittajaluokan kisastakin napsahti ykkönen. Hiukan yli vuoden kuluttua ensimmäisestä kisasta tämä pari nousi tokon ylimpään eli erikoisvoittajaluokkaan!
senjairmeli3
Senja ja Irmeli osallistuivat myös tokon SM-kisoihin toukokuussa 2017. Pari kilpaili voittajaluokan koirakkona Kuopion Palvelus- ja Seurakoiraharrastajien joukkueessa. Hyvä kakkostulos on hieno saavutus ensimmäisistä SM-kisoista.
Tokon lisäksi Senja ja Irmeli treenaavat myös nomea ja Irmelin on suorittanut myös noutajien taipumuskokeen.
irmeli-nome
(Kuva: Taru Hiltunen)
Koiraharrastus on avannut uuden maailman
Tavoitteelliseen harrastamiseen kuuluu että hienojen onnistumisen lisäksi välillä tulee myös epäonnistumisia. – Haasteellista välillä on se, täytyy keksiä uusia keinoja päästä ongelmatilanteista eteenpäin. Periksi ei pidä antaa, eikä huonoinakaan päivinä vaipua epätoivoon. Irmelin intohimo kaikenlaiseen haisteluun joskus pännii, ja myös se että välillä se tieten tahtoen ummistaa korvansa emäntänsä käskyiltä.
Koiraharrastus on vienyt Senjan mukanaan ja keväällä 2017 perheeseen tuli uusi tulokas, labradoripentu Pirkko.
img_3285
(Kuva: Johanna Flinck)
-Irmelin ja koiraharrastuksen kautta olen saanut paljon uusia ystäviä, oppinut uusia asioita ja aina on mukavaa tekemistä, tyhjyys ja ankeus on tyystin hävinnyt. Elämään on tullut ”värit” takaisin, välillä harmittaa ja tuntuu toivottomalta, mutta useimmiten tulee onnistumisen riemu, kun yhteistyö sujuu ja saavuttaa lopulta tuloksiakin. Irmeli on tuonut elämääni paljon iloa, se on mitä mainioin lenkkikaveri ja saunan lämmitysapulainen, ja sen lisäksi vielä oiva harrastuskoira. Kiitos Irmeli, että olet olemassa.

Rally-Chihuahua Danja

By / Kuukauden koira / Kommentit pois päältä artikkelissa Rally-Chihuahua Danja

Lokakuussa kuukauden koirana esittäytyy rally-tokoa harrastava chihuahua Danja. Rally liittyi hauskasti jo Danjan hakureissuun vaan eipä tainnut Danjan omistaja Hanna-Mari Kääriäinen tuolloin arvata, että Danjasta tulee Rally-chihu!

Rallikuskin bongausmatka

-Danja on meidän perheelle vähän niin kuin ’vahinkolapsi’….-Minun piti vain käydä katsomassa yhtä pentua tuttavani kanssa. Tuttavani lähtö ja uuden koiran ostoaikeet kuitenkin peruuntuivat, mutta mieheni ”Hoo” oli reissusta innostunut koska oletti perheen olevan rallikuski-Moilasia, ja oman harrastuksensa myötä heillä olisi varmaan paljon yhteistä, Hanna-Mari muistelee.

– Niinpä sitten Hoon houkuttelemana lähdimme ”käymään asioilla”, näin ainakin ilmaisimme lähtömme kotiin jäävälle tyttärellemme. Näin sitten pyörähdimme minimittaisen maaseutukierroksen, Hoo ei löytänyt sielunkumppaniaan rallikuski-Moilasta, mutta minä olin aivan sulaa vahaa tuon pienen energiapakkauksen suukottelusta, ja kun sukupuukin oli asiallinen niin mieheni hoiti tilanteen polttamalla ensin tuumaustupakan ja sitten raottamalla lompakon nyörejä ja näin yllätimme tyttäremme tuomalla kotiin suloistakin suloisemman koiraeläimen numero 4.

Kukkulan kuningatar

Danja toi ennestään kolmen koiran laumaamme uuden ulottuvuuden ja uudet haasteet. Danja osoitti jo varhain halua ohjailla ja kontrolloida muuta laumaamme. – Voisi ehkä sanoa että Danja halusi pomoksi pomon paikalle, Hanna-Mari kertoo. – Porukkamme pikkunapoleon Xenu olisi menettänyt ennemmin henkensä kuin antanut tämän tapahtua. Kohdalleni tuli tilanne jossa lauman tasapainon löytämiseksi otimme apuun koiranomi Nuutisen. Danja löysi paikkansa mutta sanonta ”siinä se useampi koira menee missä yksikin” jota pienen koiran kohdalla kuulee, ei pidä paikkaansa…

danja1

Danjan katoamistemput

– Pieni koko yhdistettynä ketteryyteen ja kyltymättömään tutkimisen haluun ja uteliaisuuteen toi Danjan pentuaikana meille suuren haasteen pitää se ylipäätään hengissä: pieni chihuahuan pentu löysi itsestään mm. oravan geenejä ja kiipeili ja hyppi mitä pelottavimpiin paikkoihin, löysimme sen mm. sohvan selkänojalta, kirjahyllystä jne. Danja osasi myös katoamisen jalon taidon, voin kertoa että pienenpieni chihuahua osaa maastoutua täydellesti vaikkapa nuorison huoneeseen, laittialle jätetyt vaatepytyt, avoimet kaapin ovet, tai sängyn alla oleva sipsipussi ovat täydellisiä mustia aukkoja johin Danja onnistuneesti katosi kerta toisensa jälkeen. Vain jääkaapin tai kinkkurasian avaaminen oli riittävä houkutin sen esiintulolle.

Koiranäyttelyt vaihtuivat rally-tokoon

Koiranäyttelyt ovat chihujen suosituin harrastusmuoto. -Koiranäyttelyt ja näyttelytreenit olivat pitkään ainoa aktiviteetti meidänkin porukalle, mutta lauman kasvaessa sellainen arjen sujuvuuden ja koirien hallinta arjessa tuntui tarvitsevan tukea. Danja oli aikuistuttuaan noussut selvästi koiralauman johtotähdeksi ja haastoi ajoittain myös minua. Meillä oli selkeä tarve saada ulkopuolisen apua ja ohjausta, ja tuttavani oli kertonut omia hyviä kokemuksia koirakoulu Ponderasta joten yhteys Pirjoon ja ekaksi Danjan kanssa touhutokoon. Suhde Danjan kanssa tiivistyi ja opitut asiat toivat sujuvuutta koko koiralaumamme arkeen, tämän innoittamana on tullut harrasteltua vaihdellen tokoa ja rally-tokoa, mukana jo useampi koira.

danjaginny

Danja ja tyttärensä Ginny rally-tokokisoissa

Arki on helppoa osaavien koirien kanssa

– Harrastaminen on laajentanut ja syventänyt kykyä lukea ja tulkita koiria ja sitä kautta saada läheisempi suhde omaan koiraan. Harrastus on tuonut koiraani tasapainoa ja tervettä itsevarmuutta, oppimisen ja yhdessä tekemisen iloa. Arki kotona sujuu rennommin ja helpommin osaavan koiran kanssa.

Koirankouluttaminen on monesti hyvää itsetutkiskelua ja itsensä kehittämistä. – Itselleni suuri haaste on ollut malttamattomuus. Kerta toisensa jälkeen huomaan vertaavani omaa osaamistani jonkin toisen taitavaan koirankäsittelyyn ja havahdun siihen että olen yrittänyt vaatia koiralta asioita joita sille ei ole vielä opetettu tai vasta aloitettu opettamaan. Maltti, toistot, säännöllinen tekeminen pienissä erissä, näiden kanssa painin edelleen…

danja4

Danja

Chihuahuat jakaa koiraharrastajien keskuudessa aika paljon mielipiteitä. Suuri osa harrastajista leimaa rodun mitään tekemättömäksi pieneksi räksyttäjäksi. Rotu on kuitenkin kaikkea muuta. Se on aktiivinen, älykäs ja reipas pieni koira, jolla voi olla paljon omaa tahtoa. Valitettavasti myös kaikenmaailman  parishiltonit luovat vääriä mielikuvia ”lelukoirasta”, mutta onneksi rodulla on myös harrastajia, jotka tuovat rotua hienosti esille treenaamalla koiriensa kanssa.

– Kasvatan tätä pientä chihuahua rotuista seurakoiraa josta osalla ihmisiä on vähemmän positiivinen ennakkokäsitys…-Jos voin omien koirieni myötä tuoda esille myös sen harrastamiseen sopivan hyvin käyttäytyvän chihuahuan niin se on asia joka minulla on lähellä sydäntä, Hanna-Mari kertoo tavoitteistaan.

Tsemppiä Hanna-Marille chihujensa kanssa, ainakin meidän porukassa koirille on tullut monta ihailijaa :)

rally2Danja oli tällä kuvalla Chihuahua-lehden kansikuvatyttönä. Kuva: Suvi Pitkänen

Danja:
Lyhytkarvainen chihuahua  RTK2 Belvedere 
synt.: 18.10.2006 omistaja: Hanna-Mari Kääriäinen

Alf – Rescue-koirasta rakas perhekoira

By / Kuukauden koira / Kommentit pois päältä artikkelissa Alf – Rescue-koirasta rakas perhekoira

Kesäkuussa kuukauden koirana on esittelyvuorossa varsin nokkela temppukoira monirotuinen Alffi. Alf viettää 2-vuostissyntymäpäiväänsä nyt kesäkuussa, vaikkei siitä olekaan ihan täyttä varmuutta. Alf on nimittäin ollut Viipurin katukoiria ja tullut Suomeen Viipurin koirat yhdistyksen kautta

Viisas ja leikkisä Alf

Alf saapui Ukkosen perheeseen n. 10kk ikäisenä. Alf on saapunut Suomeen Viipurista ja oli aluksi väliaikaisessa kodissa Salossa. Alf on perheen kolmas koira, mutta omistajansa Iidan ensimmäinen oma koira. Iida kuvailee Alffia leikkisäksi ja energiseksi koiraksi, joka osaa kyllä myös rauhoittua. Alffi on viisas koira, joka oppii uusia asioita nopeasti. Välillä se on kyllä itsepäinenkin. – Uusia asioita kohtaan se on usein hieman arka ja ennakkoluuloinen, mutta luottamus syntyy yleensä nopeasti, kun Alffi hoksaa ettei ole mitään pelättävää. Kun Alffin kanssa saa rakennettua luottamuksen sen jälkeen se on aina uskollinen ystävä, Iida kertoo.

Alffista on tullut mukava perhekoira.

Innokas oppija

Alffin kanssa on ehditty puuhailla jo monenlaista, tällä hetkellä Alf on jälkikurssilla ja siinä se onkin varsin pätevä. Toisena lajina on tällä hetkellä toko. Iida on käynyt Alffin kanssa myös rally-tokossa ja temppukoulussa. Temppujen oppiminen onkin Alffille todella mieluista ja se on osoittautunutkin varsin välkyksi koiraksi. Pirjokin on saanut haastetta välillä keksiessään Alffille uusia temppuja.

IMG_3284

Koulutusten tuoman aktiviteetin lisäksi energisen Alffin kanssa harrastetaan urheilua paljon. Alffi myös alkoi rähisemään toisille koirille itseluottamuksen puutteesta, mutta harjoittelemalla tämäkin asia on saatu korjattua.

– Parasta on, kun olemme molemmat oppineet paljon uusia juttuja ja kehitytty paljon. Ja myös se, kun on huomannut miten paljon Alffi on rohkaistunut ja muuttunut tässä vuoden aikana mahtavaksi harrastus- ja perhekoiraksi. Tulevaisuudelta toivotaan paljon hyviä yhteisiä vuosia!

Rescue-koiran kasvattaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä

Rescue-koiran hankinta on aina riski, koska koiran taustaa eikä kokemaa välttämättä tarkalleen tiedetä. Koirasta ei myöskään tiedetä esimerkiksi mitä rotuja siinä on. Rescue-koiran kasvattaminen vaatii paljon perehtymistä koirien käyttäytymiseen, aikaa opettamiseen ja suurta kärsivällisyyttä.

IMG_3576

– Heti samalla viikolla, kun Alffi tuli meille käytiin Pirjon yksityistunnilla kysymässä kasvatusneuvoja. Pirjo suositteli meille touhutoko kurssia ja heti seuraavalla viikolla aloitettiin se. Siitä lähtien ollaan käyty säännöllisesti kursseilla Ponderalla. Vaikka rescue-koiran hankinta onkin riski, meidän kannatti se ottaa. Mutta ilman Pirjon apua Alffin kasvattamisesta ei olisi varmaan tullut yhtään mitään eikä oltaisi tässä pisteessä tällä hetkellä.

On ollut sydäntä suuresti lämmittävää seurata Iidan ja Alffin kehittymistä ja molemminpuolisen luottamuksen kasvua ja yhteistyötä. Ehkä Alffi on ollut jollekin täysin arvoton ja turha, mutta Iidalle ja koko Ukkosen perheelle se tärkeä perheenjäsen ja oikea aarre.

Alffin sivuille pääset tästä: http://www.viipurinkoirat.fi/alfred

Ranskis Pösö

By / Kuukauden koira / Kommentit pois päältä artikkelissa Ranskis Pösö

Toukokuun kuukauden koirana on esittelyvuorossa ranskanbulldoggi Pösö. Hauskan nimensä lisäksi sille on tullut koirakoulussa myös pari lempinimeä: The Pösöster ja Pössis.

IMG_6328

Seuramies Pösö

Pösön omistajalla Sirpalla ja hänen perheellään oli jo ennen Pösöä ollut kaksi koiraa, rottweilernarttu Lotta ja bokseriuros Osku. –  Oskun kuoleman jälkeen mieheni Jarkki ei halunnut enää koiraa, eikä ainakaan aikonut “kouluttaa enää yhtään koiraa”. Pitkän suostuttelun jälkeen sovittiin, että koira voi hänen puolestaan asua meillä, jos hänen ei tarvitsisi osallistua hoitamiseen, eikä koulutukseen. Mietin rotua, ja koska tällä kertaa minun pitäisi itse koira tavoille opettaa päädyin pienehköön rotuun jo ihan siltä varalta, jos kaikki ei menisikään ihan putkeen. Halusin seurallisen koiran , ja koska kotona oli alakouluikäisiä lapsia, lastenkin pitäisi tulla toimeen tulevan koiran kanssa. Halusin koiran, joka ei väistele silityksiä, vaan kun se tulee viereen, sen tietää siinä olevan. En ollut hankkimassa harrastuskoiraa, vaan ihan sohvaperunaa, Sirpa muistelee.

Seuramiehestä rally-mies

Yhteiset koiraharrastukset Pösön kanssa alkoivat pentukurssilta. -Tutustuin Pirjoon jo n. 25 v. sitten KPSH:n jutuissa. Minä seurailin Lotta-rotikan koulutusta kentän laidalla, ja Pirjo pyöri pikkulikkana seuran nuorisojaostossa. Sittemmin koiraharrastus jäi, kunnes Pösö tuli. Olin yrittänyt pentukurssille KPSH:lle, mutta silloin ei ilmeisesti pentukursseja joko järjestetty, tai ne olivat täynnä. Yllättäen tuttavani kertoi käyneensä näyttelykoulutuksessa erittäin aran koiransa kanssa jossain “Ponderalla”, ja saaneensa apua koiran arkuuteen. Kun selvisi, että siellä “jossain Ponderalla” oli kouluttajana Pirjo Heikkinen, laitoin viestiä välittömästi: “ Hei, en tiedä muistatko meitä, mutta… “ Ja muistihan se, ja kurssipaikka järjestyi.

– Pentukurssin jälkeen edettiin Toko-A:lle, ja sieltä edelleen Toko B:lle. Varmaan viidennen B-kurssin jälkeen saimme luvan siirtyä toko C:lle. Tässä vaiheessa ajattelin, että lajin vaihto voisi tulla tarpeeseen…  Nykyisin harrastamme rally-tokoa, jossa kilpailemme voittajaluokassa. Rally on selkeästi Pösölle mieleinen laji, ja suurimpana haasteena on ollutkin liian suuri innokkuus, joka näkyy iloisena pomppisena. Koska siitä tulee kisoissa pistevähennyksiä, niin sitä yritetään treenata nyt pois, kuitenkin siten, että tekemisen meininki säilyy yhtä hyvänä. Myös näyttelykehät ovat Pösölle tuttuja, mutta ne ovat nyt viimeisen vuoden aikana jääneet vähemmälle.

Minulla on aina ensin pieniä tavoitteita; ensin oli, että päästään kisaamaan, sitten oli tavoitteena alokkaista hyväksytty tulos. Kun saavutimme RTK1: en, pistettiin samat tavoitteet samassa järjestyksessä avoimeen luokkaan. Nyt kilpailemme voittajissa, ja ensimmäinen tavoite on taas se hyväksytty tulos, MUTTA kyllä me joskus vielä siellä mestareissakin ollaan Olen myös suunnitellut, että jossain vaiheessa käyn Pösön kanssa vielä Toko kisoissakin, Sirpa kertoo.

Kaikilla pidempään koiria harrastaneilla tulee välillä takapakkeja ja haasteita. – Vaikeinta on ehdottomasti se, kun itse ei osaa ja taidot ei riitä. Pösön motivointi sopivaan vireeseen on joskus äärettömän vaikeaa; koira kun on vastakohtien mies, niin sitä joko tehdään, taikka sitten ei tehdä.

Koirankouluttamisessa parasta on huomata sekä koiran, että omien taitojen kehittyminen (tai no, ehkä enemmän koiran, Sirpa lisää). Yhdessä tekeminen on kuitenkin niin  kivaa! Harrastuksen mukana on tullut myös lukuisa joukko uusia ystäviä.

Tosikko ja koomikko samassa paketissa

– Pösö on siinä mielessä hauska, että siinä yhdistyy samaan pakettiin sekä koomikko, että tosikko. Se osaa olla erittäin jääräpäinen, mutta toisaalta se myös haluaa miellyttää. Se voi olla erittäinkin rauhallinen, mutta villiintyä ihan hetkessä. Mutta kaikista vastakohtaisuuksistaan huolimatta Pösö on yllättävää kyllä kaikista meidän koiristamme viisain, ei taitavin, eikä osaavin, mutta viisain.

Huumorintajuakin Pösöltä on menneenä vuotena vähän vaadittukin, kun perheeseen muutti bokseri Rellu.

 

Ranskis harrastuskoirana

Ranskikset ovat tänä päivänä suosittu seurakoirarotu. – Ranskanbulldoggia hankkiessani luin, että ranskanbulldogin kanssa voi harrastaa mitä tahansa lajia… MUTTA, jos haluaa edetä johonkin muuhunkin luokkaan, kuin alokasluokkaan, kannattaa valita mikä tahansa muu rotu, Sirpa nauraa ja jatkaa saaneensa Pösöstä sain sellaisen koiran jonka halusikin: Kainalossa viihtyvän sohvaperunan, jonka läsnäolo ei jää epäselväksi. – Itsellenikin yllätysbonuksena sain vielä hauskan ja haastavan harrastuskaverin, joka on opettanut minulle jo nyt  enemmän, kuin mitä minä pystyn sille ikinä opettamaan.

Batman-Pösö

Jos Pösö osaa innostua hetkessä kaikesta uudesta, voi ohjaajasta lienee sanoa samaa. Sirpa taitaakin olla sopivasti yllytyshullu ja heittäytyy innolla uusiin haasteisiin. Tämä näkyikin mahtavasti jo Pösön nuoruusvuosina Ponderan Koiratapahtumassa.

– Pirjo sai puhuttua minut esiintymään  Ponderan koiratapahtumaan syksyllä 2013, Pösö oli Batman ja min Robin! Mitään ei osattu, mutta puuttuvat taidot kuitattiin asiaan kuuluvalla pukeutumisella, Sirpa muistelee.

Koiratapahtuman jälkeen The Pösöster (huomatkaa open antama taiteilijanimi) on heittänyt keikkaa Ponderan joulujuhlissa. Voi kai vain sanoa, että Pösöllä on koirakoulussa aika sankka joukko ihailijoita.

Ranskanbulldoggi Kultahunajan French Jackpot, synt. 20.8.2011 om. Sirpa Dahl-Soininen

Lapinporokoira Helmi

By / Kuukauden koira / Kommentit pois päältä artikkelissa Lapinporokoira Helmi

Huhtikuussa esittelyvuorossa on aina kiltti ja ystävällinen lapinporokoira Helmi.

Juuri se oikea

Helmi on kolmas (lapinporo)koirani. Ensimmäisen koirani poistutta ajasta iäisyyteen arjessani oli ollut jo reilun vuoden ajan toisen koiran paikka vapaana, kun huomasin kiinnostavan pentueen. Ajattelin, että kaikki pennut on varmaan jo varattu, enkä ottanut samantien yhteyttä. Mutta, kun myöhemmin huomasin juurikin Helmin olevan vielä ilman omaa kotia, menin oitis tutustumaan. Pentu tuntui heti omalta, puuhaili reippaasti kanssani pihalla ja jakeli pusuja. Niinpä se vapaa koiranpaikka täyttyi nopealla, parin viikon varoitusajalla.

Mamman Kainaloinen

Helmin luonnetta kuvaa parhaiten ilmaisu ”mamman kainaloinen”. Kiltti pusuttelija, porokoiranartulle luonteenomaiseen tapaan omalle ihmiselleen kuuliainen ja nöyrä. Helmi on myös herkkä, harrastuskoirana ohjaajapehmeä eli treeneissä mennään eteenpäin vain ja ainoastaan aidon ilon kautta. Jos ohjaajan pipo alkaa kiristää, ei koirakaan enää toimi. Toinen Helmiä harrastuskoirana leimaava ominaisuus on hyvä saalisvietti ja koira palkkautuukin hyvin leluilla ja vetoleikillä, Minna kertoo.

Helmi-minna

Tavoitteet kasvavat vähitellen

Minna on harrastanut koirillaan aktiivisesti useita lajeja.

Tieni koiraharrastajaksi Pondera Teamiin on ollut moniportainen. Ensimmäisen koirani, Liekin, kanssa vasta tutustuin eri lajeihin ja harrastelimme omaksi iloksi tokoa, agilityä ja pelastusetsintää. Varsinaisen uran teimme kaverikoiratoiminnassa. Ponderan kurssille päädyin toisen koirani, Roihun, kanssa, kun ensimmäinen koirani kuoli ja tarvitsimme yhteisen ”projektin”. Ja vaikka Roihu oli ensimmäisellä tokokurssillamme jo lähempänä neljää kuin kolmea vuotta, päädyimme Pirjon koutsaamana kisaamaan tokossa ja nyttemmin rallytokossa. Helmin kanssa olemmekin sitten treenanneet Ponderalla tokoa pentutokokurssista alkaen. Muita harrastuksiamme mielen ja ruumin virkistykseksi ovat jälki, paimentaminen ja retkeily, Minna kertoo harrastuksista.

Minna valittiin myös Helmin ja Roihun kanssa Ponderan Vuoden harrastajaksi 2015.

helmi-nouto

Vaikeudet tekevät vahvemmiksi.

Helmin tokourakaan ei ole edennyt aivan vaikeuksitta ja ohjaajalta harjoittelu on vaatinut todella paljon malttia ja nähdä Helmin  herkkyys.

Tavoitteenamme Helmin kanssa on Tva eli tokovalio. Tällä hetkellä plakkarissa on kaksi avoimen luokan ykköstulosta ja tavoite näyttää jopa mahdolliselta. Oli kuitenkin aika, jolloin olin jo valmis luovuttamaan, koska harrastamisen pitää olla koirastakin mieluisaa. Vuoden ikäisenä Helmi nousi paikallaolosta ja meni varovasti nuuhkimaan naapuria, joka sitten kävi agressiivisesti päälle. Tämän jälkeen näytti pitkään siltä, että Helmi ei ikinä uskalla olla rennosti paikallaolossa vieraiden koirien seurassa. Päätin kuitenkin antaa aikaa ja etenimme pienin askelin, ahkerasti treenaten. Tapauksesta kului vuosi ennen kuin paikallaolo oli siinä kunnossa, että viime syksynä menin vihdoin rennon paikallaolijan kanssa ensimmäiseen alokasluokan kokeeseemme. Mutta, mitenkäs se menikään: voittajat eivät luovuta, eivätkä luovuttajat koskaan voita. Ja tuon haasteen selättäjinä, pidän meitä jo voittajina, Minna sanoo.

Helmitoko

Kuvassa Helmi avoimen luokan ykköstuloksen ja luokkavoittoruusukkeen kera.

Lapinporokoira

Taivaantulen Lumihelmi

synt 28.02.2013

om. & ohj. Minna Keinänen

 

 

 

Erwin

By / Kuukauden koira / Kommentit pois päältä artikkelissa Erwin

Maaliskuussa esittelyvuorossa on hyväntuulinen ja ja ystävällinen kääpiöbullterrieri Erwin. Herrasmies Erwin rakastaa kaikkia ja ainakin kaikki Erwinin tuntevat rakastavat sitä. Karskin ulkomuodon alla on kuitenkin melkoisen herkkä ja hyvin kiltti koira. Nyt kun kevät alkaa lähestyä, niin kukapa odottaisikaan sitä enemmän kuin Erwin, joka rakastaa lämpöä ja viihtyykin auringon paisteessa. Talvisin Erwin harrastaa saunomista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maailman parhain joululahja

Erwin on omistajansa Salla Halosen ensimmäinen koira. – Ostin Erwinin joululahjaksi itselleni 2009. Erwin on sellainen yksi luojan mieliharmi. Se rakastaa ihan kaikkia! Rosoisesta ulkonäöstä (joidenkin mielestä) huolimatta, se on hyvin herkkä poika, joka satuttaa sielunsa hyvinkin pahasti yllättävän pienestä. Huonomuistinenkin se tahtoo olla, Salla kuvailee. – Erwin on mukana kaikessa, siis ihan kaikessa (hanki bulli niin kotona et saa olla missään yksin) ja se on mukana iloitsemassa ja lohduttaa kun surettaa.

Vaikka Erwin on varsin pitkäpinnainen ja alati ystävällinen, niin joistakin asioista sekin on tiukkis. – Erwinin ruokiin ei saa koskea muut kuin Hän itse. Pitää olla aika tarkka, ettei ketään ole liian lähellä, kun namia on tarjolla.

Erwinsalla

Kissamainen koira

Erwin eli ensimmäiset vuotensa lähinnä kissojen kanssa. – Joskus ajattelin, että se kuvitteleekin olevansa kissa; jonkun kerran tullessani kotiin se istui kissojen kanssa kissojen raapimapuussa! Ylimmälle hyllylle se ei sentään oppinut kiipeämään. Lisäksi Erwin koitti saada hoito-marsuja leikkimään kanssaan.

Erwinkissa

Bullista rally-tokotaituri

Erwin kilpailee rally-tokossa toiseksi ylimmässä, voittajaluokassa, josta sillä on jo hyväksytty tulos. Erwin tarvitsee vielä kaksi hyväksyttyä siirtyäkseen mestariluokkaan. Erwinillä on kisoissa ne hyvät ja huonot päivät. Kun Erwiniä katsoo treeneissä, sillä on välillä sellainen bullin ilkikurinen ilme, kun se tekee kuvioita oman koreografiansa mukaan. Erwin on tarjonnut myös monesti makoisat naurut treenikavereille. Erwin on suuri persoona. 

Rally-tokon lisäksi Erwinin ja Sallan harrastuksiin kuuluvat sienestys ja onpa Erwinin kanssa myös tokoiltu parin kurssin verran. Erwin on esiintynyt myös Ponderan joulujuhlassa.

Erwin44

Ponderan kursseilla Erwin aloitti muutama vuosi sitten. – Meillä oli hieman ryppyjä rakkaudessa suurien elämänmuutosten myötä ja näyttelyurakin loppui sairastelun vuoksi. Tahdoin keksiä jotain mukavaa puuhaa parantamaan suhdetta ja niin päädyimme touhutokoon, Salla muistelee harrastuksen alkutaivalta. Parasta on nähdä, kuinka paljon koira tykkää tekemisestä ja uuden oppimisesta. Kuinka yhdessä tekeminen paransi meidän välistä suhdetta. Bullikansaan on valitettavan hyvin iskostunut se, että bullit ovat vain seurakoiria ja niiden kanssa voi harrastaa vain näyttelyitä. Muutaman ahkeran harrastajan toimesta viime vuosina tuo kuva on onneksi kääntänyt suuntaansa!

Tulevaisuuden tavoitteet

Bullit ovat ehdottomia ja rehellisiä, tekevät kaiken sata lasissa tai sitten eivät ollenkaan (tämä on muutamissa kisoissa nähty niin hyvässä kuin pahassa). Erwin on Suomen ensimmäinen bulli, jolla on RTK2 titteli ja hyväksytty tulos rally-tokon voittajaluokassa.

Erwininkään kanssa harrastaminen on vaatinut huumorintajun lisäksi myös paljon Erwinin hyvinvoinnin tarkkailua. – Erwinillä on krooninen sairaus ja sen myötä on pitänyt opetella lukemaan kuinka koira voi ja mitä se jaksaa, ettei koiralta mene halut oppia uutta tai pahimmassa tapauksessa kunto romahda. Harrastaminen ja kilpaileminen tapahtuu koiran hyvinvoinnista tinkimättä. – Haaveena olisi hyväksytty rata mestariluokassa ja ehkä tokon alokasluokan koulutustunnus, Salla tuumaa. Tärkeintä on kuitenkin nauttia yhdessä tekemisestä.

Erwin8

Kääpiöbullterrieri Erwin

RTK2 Bisbull’s Poker Face, 27.10.2009

om. Salla Halonen

 

Bona

By / Kuukauden koira / Kommentit pois päältä artikkelissa Bona

TK4 Bona x-rotu s. 26.10.2012
om. Suvi Solitanner

Helmikuussa Kuukauden koirana esittelyvuorossa on Bona, Bonassa yhdistyy saksanpaimenkoiran, newfoundlandinkoiran ja alaskanmalamuutin ominaisuudet. Bona aloitti pienenä suloisena pennunpallerona Ponderan pentukurssilla ja noin kahden vuoden kuluttua se saavutti viimeisen ykköstuloksensa tottelevaisuusvalion arvoon.

Suloinen pallero Bona

– Kaikki alkoi siitä, kun 2012 joulun alla aviomieheni näki ilmoituksen internetissä jostain uutta kotia etsivästä kodinvaihtajakoirasta. Hän ehdotti, että ottaisimme toisen koiran, koska silloinen lapinkoiramme Caro täytti jo 13 vuotta. Caro oli ensimmäinen oma koirani, joka osasi kerjätä rapsutuksia, antaa tassua ja sanoa ”wuf”. En siis ole ollut ennestään erityisen aktiivinen koiria kouluttamaan, oikeastaan voisin sanoa, että olin kissaihminen, Suvi kertoo.

Ihan vain mielenkiinnosta jäin kuitenkin katselemaan netti-ilmoituksia koirista ja niin mieheni, kuin siskoni kanssa pohdittiin puhelimessa monta tuntia, millainen koira meille voisi mahdollisesti
Parin päivän päästä Suvi istui aamuyöllä junassa kohti Turkua – ja siitä Suvin ja Bonan yhteinen matka alkoi.

Koiraharrastus alkoi pentukurssilta

– Tiesin, että kaiken kaikkiaan Bonan hankkiminen oli melko harkitsematon heräteostos – minulla ei ollut pienintäkään aavistusta, millaisen pennun olin kotiini kantanut. Ja tästä syystä tiesin myös, että valintani seurauksena minun on pakko kouluttaa tämä pentu ja aloinkin heti Bonan tultua ammentaa tietoa kirjoista ja netistä. Olin nähnyt aikaisemmin, miten siskoni koirat osasivat olla niin hienosti paikallaan käskystä ja tavoitteenani oli saada samanlainen, kuuliainen koira. Sellainen, joka ei vetäisi minua nurin lenkillä, eikä räksyttäisi vastaantulijoille tai karkaisi naapurin pihaan, summaa Suvi alkuperäisiä tavoitteita.

– Tämän suuren tavoitteen tiimoilta googlettelin Kuopion lähistöllä olevia alkavia pentukursseja ja aivan sattumalta löysin Pondera -koirakoulun, jossa parahiksi oli alkamassa pentukurssi. Ja siitä se sitten alkoi.

Aluksi Suvilla oli tarkoitus käydä vain pentukurssi. – Alun pitäen olin ajatellut, että käymme pentukurssin ja se on siinä. Vaan siinä kävikin sitten niin, että Bona oppi – ja miten nopeasti se oppikin! Ja kun jotain oli aloitettu, nälkä kasvoi syödessä. Minua oli aina kiehtonut koirien tottelevaisuuskoulutus, vaikka se olikin itselleni silloin aivan vieras juttu. Mielestäni se oli kuitenkin vain niin siistiä! Ja Pirjon tarjotessa pentukurssin jatkoksi TOKO A -kurssia, se oli hyvin luonnollinen valinta. Ja nälkä kasvoi ja me jatkoimme – Toko B, C, D ja lopulta E. Ja siitä se matka vaan jatkui ja jatkui. Hurahtamiseksi minä olen sitä kutsunut.

Toko vei kertakaikkiaan mennessään. Bona osallistui ensimmäisen kerran Ponderan möllikisoihin vain 6kk iässä ja oikeat kisatkin se starttasi jo heti kymmenkuisena. Ensimmäisen ykkösensä alokasluokassa se sai 10,5kk iässä ja TK1 vuoden ja viikon ikäisenä. TK2 tunnuksen Bona sai vajaa 1,5-vuotiaana. Lopulta Bona tokoili kolmen EVL1:n putkella TK4 ”valiotittelin” 2,5 vuoden iässä.

Bonapentu

Tärkeintä on hyvä yhteistyö

Koirien kasvaessa ja edistyessä samoin käy myös ohjaajille. – Tässä treenivuosien varrella olen oppinut itsekin paljon. Jälkikäten ajateltuna minulla on peiliin katsomisen paikka siinä, kuinka nopeasti olen vienyt Bonaa eteenpäin ja vaatinut siltä kohtuullisen vaikeita juttuja jo varsin varhaisessa vaiheessa. Taisin jollain tapaa kokea herätyksen, kun Bona oli vajaan kahden – se teki kanssani hyvin töitä, mutta välillä oli poissaoleva ja vire laahasi. Olin vaatinut liikaa ja liian nopeasti. Ymmärrettyäni seurauksien syyt ja lähtökohdat, aloin näkemään yhteistyömme laadun merkityksen uudella tavalla. Se oli itselle sellainen käännekohta, jonka johdosta osasin ehkä korjata virheitäni ja viedä koiraani eteenpäin uskoakseni hivenen parempana kouluttajana. Edelleen tänä päivänä kuitenkin se on suurin haasteeni –  että osaisin tehdä koiralleni treenit hauskoiksi ja motivoiviksi. Tasapainon löytäminen tokossa, se ei ole ollenkaan helppoa, mutta ehkä se on juuri se, mikä tekee tästä lajista niin mielenkiintoist, Suvi pohtii

Voi vain todeta, että Bona on ollut ensikertalaiselle tokoharrastajalle maailman paras koira. Bona on luonteeltaan todella kiltti, rauhallinen ja luotettava. Se ei varasta ruokaa, vaikka se olisi sille kokonsa puolesta helppoa, se ei tee tuhoja ja on aina luotettava. Se on kaiken kaikkiaan todella helppo koira, joka rakastaa rutiineja. Bona on myös vahvasti laumakoira ja sille on tärkeää osallistua kaikkeen yhteiseen tekemiseen ja pitää huoli laumastaan.

Bonaalo1

Bona on postimiehen ystävä

– Bona ei ole mikään varsinainen temppukoira, mutta eräs hieno taito sillä on: Bona osaa nimittäin hakea postin suoraan postiautosta – tuttu postikuski pysähtyy aina Bonan nähdessään talomme kohdalla ja Bona sinkoaa postin suoraan kuskin kädestä keittiöön saakka. Taannoin postiauton ratissa oli kaksi henkilöä – ilmeisesti vanha opetti uudelle reittiä. Kun Bona sitten juoksi riemuissaan uuden postikuskin ikkunaan niin tämä taisi vähän säikähtää – ja vanha kuski nauraa räkätti vieressä.

Tokon ohella Bona on myös opetellut Nose Work alkeet ja osoittanut pettämättömät nenänkäyttötaitonsa eukalyptyksen etsinnässä. Myös jälkimetsässä Bona on oiva nuuskija, se on sellainen paikka jossa määränpää on Bonalle matkaa tärkeämpi – vauhtia riittää!

Harkitseva ja luotettava Bona

Bona TK4

Bonan kanssa parasta on ollut se yhteistyö. Kun olen itse tiennyt, mitä olen tekemässä, koira toimii ja voin luottaa siihen. Bona on ollut siitä erityisen helppo, että se suurin piirtein aina toteuttaa pyyntöni – kun vain ymmärtää, mitä tarkoitan. Se haluaa tehdä parhaansa ja ennen kaikkea – oikein. Bona ennemmin miettii, mikä oikein ennen kuin toteuttaa käskyn, sen sijaan että syöksyisi päätä pahkaa tekemään jotain. Bonan harkitseva luonne takaa monesti kohtuullisen varman koesuorituksen, mutta kolikon kääntöpuolena siltä on turha odottaa näyttäviä revittelyjä kehissä.

Tällä hetkellä Bona on ollut kisatauolla keväästä saakka ja vaikka varsinainen tittelitavoite on saavutettu, ei Bonalla ole aikomustakaan jäädä sohvaperunaksi. Me olemmekin edelleen treenanneet niitä osa-alueita, jotka ovat olleet meille heikoimpia. Ja ehkä ennen kaikkea – me olemme pitäneet hauskaa yhdessä. Opettelemme tällä hetkellä hyvällä mallilla uusia EVL-liikkeitä, juostaan kovaa ja ollaan vähän villejä.

Suvin ja Bonan elämään tuli hiljattain myös lisävauhtia antamaan bordercolliepentu Bambi. Bona onkin erinomainen opettaja pienelle koiranpennulle.

Bonabambi

Tulevaisuuden tavoitteemme onkin päästä tekemään uudet EVL ykköset uusilla säännöillä – mutta meillä ei ole mikään kiire, koska maailma on tässä ja nyt ja pääasia on nauttia jokaisesta treenistä täysillä – yhdessä.

AATU – täyttä kultaa!

By / Kuukauden koira / Kommentit pois päältä artikkelissa AATU – täyttä kultaa!

RTK3 Cardiem Every Way
Kultainennoutaja synt. 18.1.2009 om. Hanna Miettinen

Tammikuussa esittelyvuoron saa kultainennoutaja Aatu, joka on kerrassaan hurmaava herrasmies. Kaikki Aatun nähneet tietävät, että se tuo treeneihin mukanaan  suuren  annoksen positiivista energiaa. Se tunne tarttuu kyllä kaikkiin muihinkin. Aatu on innokas tekijä, jonka häntä heiluttaa välillä koko koiraa. Aatua katsoessa näkee, että se on omasta mielestäänkin äärettömän taitava! Aatu ei  kuitenkaan ota harjoittellua turhan tosissaan vaan  välillä se heittää ihan omat pyörähdykset ja  loikat.  pääasia on loistomeininki!

Pitkä haave omasta koirasta toteutui

– Suuri haaveeni aina oli saada oma koira. Lapsena sitä en monista pyynnöistä huolimatta saanut. Vuoden 2009 alussa koin, että nyt on se hetki enkä enää odottele. Rotu oli itsestään selvä, yksi on ylitse muiden. Tuumasta toimeen ja pian matkustimme Varkauden taakse Kangaslammille reilun  neljän viikon ikäisiä  pentuja katsomaan. Kolme pennuista tuli reippaasti tutustumaan ja yksi vihreä rusettinen reppana nukkui koko ajan. Kolme viikkoa myöhemmin tuo samainen reppana matkusti mukanamme uuteen kotiinsa Kuopioon. Ja siitä lähtien minun elämälläni on ollut merkitys, Aatun omistaja Hanna kertoo Aatun elämän alkuvaiheista.

Kotioloissa Aatu on mukava seurakoira. – Kotona Aatu on yleensä rauhallinen. Hän nukkuu tai tarkkailee mitä minä teen. Juuri silloin,  kun en millään ehtisi, Aatu tulee lelu suussa vaatimaan huomiota itselleen ja yleensä sen verran äänekkäästi, että se ei jää kenellekään epäselväksi. Leluilla leikkiminen ei hirveästi kiinnosta ellei siihen liity ruoka.

Rally-tokosta tuli Aatun laji

– Ponderan kurssille lähdimme aikoinaan silloisen työkaverin innostamana. Itse olin täysin kokematon koiran kouluttamisessa, joten kaikki opit ovat tulleet tarpeeseen. Koskaan en ollut harrastanut oikein mitään, joten on ollut mahtavaa löytää jotain mikä oikeasti kiinnostaa  ja olemme Aatun kanssa nauttineet joka hetkestä vaikka aina ei ole ollut helppoa, Hanna kertoo.  Aatu olikin Ponderan aivan alkuaikojen kurssilaisia ja he aloittivat tokon alkeiskurssilla.

Rally-toko sai heti kiinnostuksen heräämään. – Olin lukenut netistä, että on olemassa laji nimeltä rally-toko ja intoa puhkuen odotin milloin pääsemme lajiin tutustumaan. Pian Pondera järjesti kurssin ja niinpä me löydettiin laji, joka on niin meidän juttu! Kolme kuukautta myöhemmin osallistuimme ensimmäiseen kisaamme ja siitä lähtien on kokeiltu mihin meidän rahkeet riittää ja hauskaa on ollut, ainakin Aatulla ja yleisöllä! ,Hanna kertoo Aatun harrastuksesta.

Rally-tokon lisäksi Aatu harrastaa kesäisin vesipelastusta.  -Vepe taitaa olla Aatusta jopa rallya hauskempaa. Siinä Aatu treenaa avoimen luokan liikkeitä. Molempia lajeja yhdistää ainakin se, että Aatu on treeneissä sitä mieltä, että hänen vuoronsa pitäisi olla  koko ajan.

Harrastuksessa parasta on koiran ilo ja onnellisuus

– Aatun kanssa harrastamisessa parasta on se miten iloiseksi ja onnelliseksi se tekee Aatun.  Ja se innokkuus minkä hän tartuttaa minuun,  olinpa kuinka väsynyt tahansa, Hanna kertoo.

Aatun innokkuuden ovat treenikavereiden lisäksi myös monet rally-tokotuomarit. Rally-tokossahan tuomarit jakavat erikoispalkinnon, useimmiten esim. vaikuttavan yhteistyön ja iloisen tekemisen perusteella. Hannalle ja Aatulle näitä palkintoja on kertynyt aika monta! Hanna on myös koiriensa Aatun ja Helmin kanssa palkittu myös Ponderan vuoden harrastajana.

Suurin haave on pitkä ja hyvä yhteinen elämä

– Harrastusten suhteen monet haaveet ja tavoitteet on  saavutettu, jonka jälkeen uusia on syntynyt ja tämän hetkinen tavoitteemme on saada rallyn mestariluokasta kolmas hyväksytty tulos, ts. RTK4. VEPEssä tavoitteena on  saada ykköstulos avoimesta luokasta. Lisäksi houkuttelee ajatus kolmannesta lajista. Aika näyttää löydämmekö itsemme joku päivä koiratanssikurssilta! Ylitse kaikkien muiden haaveiden on tietenkin saada elää pitkä yhteinen, onnellinen ja touhun täyteinen taival Aatun kanssa.  Kiitos Pirjo ja treenikaverit!

 

Aatu1

Aatun ja Hannan iloista yhteistyötä Ponderan koiratapahtumassa syksyllä 2013.

Aatu5

Aatu voitti rally-tokon mestariluokan hienoilla pisteillä syksyllä 2015.

 

Kääpiömäyräkoira Sylvi

By / Kuukauden koira / Kommentit pois päältä artikkelissa Kääpiömäyräkoira Sylvi

Joulukuu: Ensimmäsenä Kuukauden Koirana esittelyvuoron saa karkeakarvainen kääpiömäyräkoira Sylvi. Tämä reipas ja iloinen mäyräkoira on jo omistajansa Lissu Rossin 9. mäyräkoira. Sylvin myötä Lissu sai toteuttaa yhden pitkäaikaisen haaveen, kun Sylvistä tuli Kuopion kaupunginkirjaston työntekijä: Lukukoira!

Sylvin syvin olemus

Kolmevuotias Sylvi on ihmisystävällinen ja rauhallinen, mutta toiminnanhaluinen koira. Se on oppivainen ja tykkää siitä, että pääsee tekemään erilaisia juttuja, vaikkapa toko. Sylvi tekee asioita vain omaksi ilokseen ja tasan niin kauan kuin sitä itseään huvittaa, ei mielistelläkseen ihmisiä.   Mäyräkoiralle tyypilliseen tapaan se kuvittelee olevansa koiramaailman hallitsijatar, joka voi komentaa ketä vain, myös itseään isompia koiria. Toisaalta Sylvi solahtaa vaivattomasti monenlaisiin koira- tai kissalaumoihin, Lissu kertoo Sylvistä.

Lissun rakkaus mäyräkoiriin on kestänyt jo vuosikymmenten ajan. Sylvi elää kolmen mäyräkoiran porukassa.

– Vuonna 2012 laumassamme oli yhden (punaisen) mäyräkoiran paikka vapaana, ja yhtenä kriteerinä oli, että halusin koiran kasvattajalta, joka on selkäkuvauttanut koiriaan.   Sopiva pentu löytyi olkikattoisesta talosta Tanskasta, ja niin Sylvi lennähti elämääni, Lissu kertoo.

– Sylvi on aika asiallinen koira. Vaikka Sylviä kutsutaankin välillä Sylvi Kepposeksi, se ei kyllä hirveästi ole keppostellut. Nuorempana Sylvi välillä viihdytti itseään pitkiäkin aikoja kuono vesikupissa puhaltelemalla kuplia, kukaan muu koiristani ei ole tuollaista keksinyt. Sylvi on myös intohimoinen saunoja, joka on aina ensimmäisenä jonottamassa saunaan ja lauteille.

Sylvin harrastuskoirana

Sylvi aloitti jo pienenä koiranalkuna Ponderan pentutokossa. Pondera oli tuttu jo ennestään laumamme muiden mäyristen kanssa. Tokon lisäksi Sylvin kanssa on harrastettu myös rodunomaisempaa toimintaa sen verran, että Sylvi on suorittanut PIKA-kokeen (pienoismäyräkoirien käyttötaipumuskoe), Lissu kertoo.

– En pidä itseäni varsinaisena koiraharrastajana vaan mäyräkoirat ovat ennemminkin elämäntapa. Mäyräkoirien kanssa elämisessä on parasta se, että niiden kanssa voi tehdä melkein mitä vaan, mutta toisaalta, jos ei huvita tehdä mitään, ne arvostavat myös yhteistä laiskottelua. Vapaa-ajalla harrastamme    mökkeilyä, retkeilyä, juoksemista ja temppukoulua.

Sylvi tokokoirana

Lukukoira Sylvi on Kuopion kaupungin hyvinvointilähettiläs

Mukavan seura- ja harrastuskoiran tehtävän lisäksi Sylvillä on tärkeä tehtävä Kuopion kaupunginkirjaston lukukoirana. Lukukoira on lukemisen tukemisen ammattilainen ja sen tehtävänä on tukea ja innostaa lukijaa, jolle lukeminen on syystä tai toisesta hankalaa. Lukukoira on koulutettu tehtäväänsä: Se osaa pysyä aloillaan lukijan vieressä lukutuokion ajan, se keskittyy lukijaan ja kuuntelemiseen eikä vaadi kesken kaiken lukijan huomiota. Lukutuokio on koiran ja lukijan välinen juttu, koiran ohjaaja ei puutu siihen, vaan seuraa sivummalta, että kaikki sujuu hyvin.

Sylvi lukukoira

– Lukukoiratoiminta on Sylvin kanssa parasta yhteistä tekemistä. Sylvi on suorittanut R.E.A.D (Reading Education Assistant Dog)- tutkinnon. Innostuin lukukoiratoiminnasta heti, kun kuulin siitä ensimmäisen kerran. Tuolloin ei ollut sellaista koiraa, joka olisi hommaan sopinut, mutta kun Sylvi oli puolitoistavuotias, ajattelin, että sillä voisi ehkä olla innostusta ja mutta myös kärsivällisyyttä. Ja Sylvi oppikin homman perusasiat yllättävän nopeasti (kiitos Pirjo-koutsin).

Sylvi lukuhommissa

– On mukavaa seurata, miten Sylvi ja lukija suhtautuvat toisiinsa ja miten yhteinen lukuhetki sujuu. Koiralle lukeminen on lapsille selvästi tärkeä juttu: monet   miettivät tarkkaan, millaista kirjaa Sylvi haluaisi kuunnella. Kun lukuhetki alkaa, Sylvi asettautuu makaamaan nojatuoliin lukijan viereen ja myöhemmin yleensä laittaa päänsä lukijan syliin. Itse asiassa on aika yllättävää, miten luottavaisesti se suhtautuu ihan vieraisiin lapsiin tuossa tilanteessa. Ja useimmat lapset keskittyvät Sylviin ja lukemiseen niin, etteivät edes katso minua, tuskin muistavat, että olen paikalla, Lissu kertoo lukukoiran tehtävästä.

– Sylvi lähtee aina innokkaasti töihin ja on aina yhtä innostunut lukijoista. Vaikka Sylvi saakin työvuoroa odotellessaan rapsutuksia ja höpötyksiä kirjastolaisilta, ovat lukijat kuitenkin sille se ykkösjuttu kirjastossa ja se selvästi odottaa sitä, että pääsee omaan huoneeseensa hommiin. Lukukoirahommissa on huomannut, ettei lukeminen tosiaankaan ole kaikille helppoa. Ja on hienoa aina, kun huomaa, että lukukertojen myötä lukeminen oikeasti edistyy. Vanhemmilta on tullut lukukoiratoiminnasta vain positiivista palautetta.

Tulevaisuuden suunnitelmat

Tokon osalta tavoitteena on osallistua joskus kisoihin, sen kunnianhimoisempia tavoitteita ei ole. Temppukoulussa opetellaan juttuja, joista voisi olla hyötyä lukukoirahommissa. Aiomme jatkaa lukukoiratoimintaa niin kauan kuin se Sylvin mielestä on mukavaa. Haluamme innostaa kaikkia lukemaan sekä auttaa niitä, joille lukeminen syystä tai toisesta ei ole helppoa.

”SYLVI” Hodja’s Saybia the Sweetest
Karkeakarvainen kääpiömäyräkoira narttu synt. 10.5. 2012 Tanskassa
Om. Lissu Rossi

Kuvat: Suvi Pitkänen

Sylvi ja kaverit

human hair wigs clip in hair extensions human hair weave