Pondera

Blogi

Ennakoi tilanteet – vältä tappelut

By / Blogi / Kommentit pois päältä artikkelissa Ennakoi tilanteet – vältä tappelut

Suurin osa koirista on sosiaalisia ja ne nauttivat toistensa seurasta. Usein toinen koira hankitaankin ensimmäisen koiran kaveriksi. Aina kaikki ei kuitenkaan suju suunnitellusti; parhaiden kavereiden leikkimisen sijaan kotona voikin vallita kireä tunnelma. Onko kotirauhan palauttamiseksi mitään muuta tehtävissä kuin toisesta koirasta luopuminen?

ENNAKOI TILANTEET – VÄLTÄ TAPPELUT

Miksi koirat tappelevat?

Kahden tai useamman koiran laumassa yhteenottoja pystytään harvoin täysin välttämään. Useimmiten tappelun syynä on saman hyödyn tavoittelu kuten esimerkiksi ruoan tai petipaikan. Joskus taas leikki voi mennä liian rajuksi ja johtaa tappeluun. Näissä tilanteissa tappelu on nopeasti ohitse ja koirat hierovat sopua keskenään. Jos tappelua seuraa pian uusi tappelu, koirat kyräilevät toisiaan ja provosoituvat yhä herkemmin, on selvä, ettei koirien välit tappelemalla parane vaan ihmisen velvollisuus on puuttua asiaan. Jotta yhteenottoja voidaan välttää, on kuitenkin ensin nähtävä tappeluun johtavat syyt.

Monesti koirien ”luvallista” välienselvittelyä perustellaan sillä, että ”koirien on itse selvitettävä välinsä, niinhän ne tekisivät villinä luonnossakin”. Tässä ajatuksessa on kuitenkin yksi iso ongelma. Villinä elävillä yksilöillä olisi aina mahdollisuus väistää, mennä pois tai jopa vaihtaa elinnympäristöä. Tämä taas ei ole kotikoiralle mahdollista – niillä ei ole samalta reviiriltä ulospääsyä.

Koirien välinen arvojärjestys

Parhaimmassa tapauksessa lauman jäsenten roolit ja tehtävät ovat selvästi havaittavissa. Luonnollisimmin koirien välinen arvojärjestys muodostuu siten, että niillä on kunnolliset ikäerot (yli kaksi vuotta) ja lauman sukupuolijakauma on järkevä. Joissakin roduissa esim. kahden uroksen yhteiselämä voi olla mahdotonta, kun taas on rotuja joissa uroksista ja nartuista koostuva isokin sekalauma voi elää yhdessä ongelmitta. Usein ihmiset tahtovat hankkia perheeseen toisen koiran ennen kuin ensimmäistäkään on kasvatettu aikuiseksi. Koira tarvitsee aikaa ja elämänkokemusta ollakseen nuoremmilleen niiden suuresti ihailema esikuva. Vuoden ikäinen koira elää vielä omaa nuoruuttaan. Tämän ikäiseltä koiralta ei voi odottaa itsevarmaa, luotettavaa ja tarpeellisen auktoriteetin omaavaa käyttäytymistä.

11146123_1037010292994293_1895312394_n

Usein kuulee myös puhuttavan lauman johtajana pidetyn yksilön aseman vahvistamisesta mm. antamalla sille ensimmäisenä ruokaa. Tällä ajattelulla koirien laumakäyttäytymistä yksinkertaistetaan. Jos koiralla ei ole luontaista auktoriteettia, ei ihminen pysty sitä sille omilla toimillaan antamaan. Luomalla säännöt ja rajat yhteiseen elämään ihminen vahvistaa omaa asemaansa. Tämä on kuitenkin kaiken a ja o. Jos ihmisellä on riittävä auktoriteetti koiriin, voi tappelupukareiden sopuisa eläminen olla mahdollista.

Parhaimmista kavereista tappelupukareiksi

Welsh corgi cardigan Jo-Jo muutti luokseni noin 9 kk:n ikäisenä keväällä 2000. Tuolloin minulla oli jo 10-, 9- ja 4-vuotiaat corginartut Sabi, Tessa ja Iiris. Jo-Jo sulautui uuteen laumaansa vaivattomasti ja oli Iiriksen kanssa hyvät kaverit. Kaikki kuitenkin muuttui syksyllä 2001, kun kaksi vanhinta koiraani kuolivat muutaman viikon välein. Jo-Jo oli aina ollut hyvin dominoiva koira, jolla oli todella voimakas vartiointitaipumus. Tessa oli Jo-Jolle kiistaton auktoriteetti ja sen poistuessa Jo-Jo vahvistui huomattavasti. Näin jälkeenpäin ajatellen ensimmäiset merkit tulevasta näkyivät kyllä jo aiemmin.

Aluksi Jo-Jon ja Iiriksen tappelut olivat nopeita räsähdyksiä, jotka loppuivat yhtä nopeasti kuin alkoivatkin. Tuolloin ajattelin, että kyseessä on itsestään ohimenevä vaihe ja että koirat selvittävät keskenään välejään. Suurin virheeni oli se, että en puuttunut tilanteeseen heti.

Tappeluista alkoi tulla koko ajan kiihkeämpiä ja Jo-Jo etsi tilaisuutta päästä tappelemaan. Se vahti kaikkea: huoneita, tavaroita ja minua koko ajan enemmän ja yhä pienempi signaali riitti hyökkäykseen. Tyypillinen tilanne oli, että koirien ollessa kanssani samassa huoneessa, Jo-Jo aloitti Iiriksen painostuksen ja hyökkäsi esim. minun liikahtamisestani. Saatoin laukaista tappelun pienellä vilkaisulla väärään aikaan. Yritin vähentää kaikkia mahdollisia ärsykkeitä, mutta tappelut eivät suinkaan alkaneet vähentyä – päinvastoin. Jo-Jolle riitti koko ajan pienempi ärsyke tappelun aloittamiseen. Iiris yritti rauhoitella Jo-Joa, mutta Jo-Jo alkoi provosoitua siitäkin. Sitten minulla tuli mitta täyteen ja päätin että elämä ei voi jatkua niin. Ihan ensimmäiseksi aloin miettiä tilanteita ennen tappeluita. Mitä tapahtui juuri ennen yhteenottoa? Entä aiemmin samana päivänä? Edeltävänä päivänä? Tappeluiden taustalta alkoi löytyä yhtymäkohtia.

Tappeluiden taustalla yhtymäkohtia

Yhteenotoista eroon päästäkseen on ensimmäisenä puututtava tappeluihin johtaviin tilanteisiin. Koirat provosoituvat erilaisista asioista. Syyt liittyvät useimmiten elämän perustarpeisiin ja ovat näin ollen myös hyvin loogisia. Ruoka ja juoma ovat tärkeimmät hengissä pysymisen kannalta. Oman reviirin puolustaminen saattaa joillakin koirilla olla jopa pakkomielteen kaltaista toimintaa. Puolustettavaksi alueeksi tai asiaksi riittää oma koirapeti, lelu tai piha. Narttujen juoksuaika voi saada ne käyttäytymään normaalia aggressiivisemmin ja urokset taas voivat reagoida naapuruston narttujen juoksuihin.

Iiriksen ja Jo-Jon tappeluiden taustalla ensimmäinen yhtymäkohta oli niiden yhdessä vapaana ulkoilu. Juostessaan ne pitivät toisilleen kauheaa meteliä. Vaikka varsinaisesti tämän leikin yhteydessä ei tappeluita tullutkaan, se kiihdytti koiria niin paljon, että tappelu seurasi yleensä viimeistään seuraavana päivänä. Ruokailu aiheutti myös ongelmia, joskaan ei ihan perinteisessä muodossa. Normaalistihan tappelu alkaisi siitä, että toinen koira menee liian lähelle toisen ruokakuppia. Iiriksellä taas oli pinttynyt tapa, että se etsii toiveikkaana ruokailun jälkeen muruja lattialta. Jo-Jo alkoi viivytellä keittiöstä pois lähtöä, ja kun Iiris meni liian lähelle sen jo tyhjää kuppia, sai se syyn tappelulle. Jo-Jo hyvin voimakkaan vahtimistaipumuksensa johdosta alkoi huomaamattani vahtia myös makuuhuonetta siellä ollessani.

Ennakoi tilanteet – vältä tappelut

Ajattelen, että tappelu on aina ihmisen epäonnistumista. Jokainen tappelu provosoi koiria ja seuraava tappelu tulee helpommin ja pienemmillä ärsykkeillä. Jotta rauhallinen yhteiselo koirien välillä olisi mahdollista, täytyy ensin tehdä kaikki mahdollinen tappeluiden välttämiseksi. Tappelun uusiutuminen on aina kaikkein todennäköisintä muutaman päivän sisällä ja sen vuoksi juuri ne seuraavat päivät pitäisi olla erityisen tarkkana.

Ruokailu kiihdyttää monia koiria, joten ruokakuppien välit kannattaa pitää suurina tai ruokkia koirat eri huoneissa. Tätä samaa kannattaa noudattaa antaessa esim. puruluita. Jos koirat vahtivat esimerkiksi makuuhuonetta tai sänkyä, kannattaa koirilta sulkea kokonaan mahdollisuus nukkua makuuhuoneessa. Moni koira saattaa myös kiihtyä esimerkiksi ovikellon soimisesta ja vieraiden saapumisesta kotiin. Tällöin kannattaa laittaa koirat hyvissä ajoin eri tiloihin ja antaa niiden tervehtiä vieraita vuorotellen. Yksi tärkeä asia on myös riittävä liikunta. Jos koira ei saa mahdollisuutta purkaa kunnolla energiaa liikkumalla, voi se purkautua aggressiivisella käyttäytymisellä. Tarpeeksi liikuntaa ja virikkeitä saanut koira on rauhallisempi.

Jo-Jon ja Iiriksen kanssa piti tehdä aika paljon muutoksia arkirutiineihin. Ne kiihtyivät juostessaan yhdessä vapaana, joten ne saivat juosta vapaana vain vuorotellen. Koirien ruokaillessa olin aina itse keittiössä ja kun Jo-Jo oli syönyt, sen piti poistua keittiöstä. Annoin niiden syödä puruluita ainoastaan eri huoneissa tai toisen ollessa häkissä. Jos koirat olivat olleet erossa toisistaan päivän tai pidempään, vein ne aina ensin yhdessä kävelylle ja vasta sen jälkeen annoin niiden olla samoissa tiloissa kotona. Jo-Jo kiihtyi myös treenitilanteista ja aina harjoitusten jälkeen olin sen kanssa erityisen tarkkana. Jo-Jon juoksujen tiesi aina alkavan muutaman viikon päästä, kun siitä tuli normaalia ärhäkämpi. Jo-Jo steriloitiin ja tämä kausittainen kireys poistui ja Jo-Jo rauhoittui muutenkin. Seurasin Jo-Jon käyttäytymistä aika tarkkaan ja opin näkemään siinä tietyt merkit, jotka saattoivat ennakoida tappelua. Se saattoi esimerkiksi jäädä vain jännittyneenä seisomaan Iiriksen viereen ja tuijottaa yhteen kohtaan eteensä. Iiris tuli tästä levottomaksi. Näissä tilanteissa komensin Jo-Jon olemaan paikalla tai laitoin sen ”jäähylle” häkkiin. Jo-Jo saattoi myös huomaamattani vahtia esim. huoneiden oviaukoissa eikä Iiris uskaltanut lähteä ohittamaan. Iiris alkoi vinkua tai haukahdella saadakseen huomioni ja vasta sitten se uskalsi ohittaa Jo-Jon. Opetin Jo-Jolle myös käskyn ”käännä pää”, jolloin sen täytyi kääntää katse pois toisesta koirasta.

Tappelun jälkeen

Kaikkia tilanteita ei pysty aina ennakoimaan ja tappeluita pääsee syntymään. Tappelevien koirien erottamiseen lienee jokaisella omat keinonsa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että koira puree tapellessaan siihen mitä sen eteen tulee, eli omia käsiä tai jalkoja ei kannata väliin laittaa.

Jo-Jon ja Iiriksen tapellessa riitti, että sain Jo-Jon kahakasta pois, koska Iiris ei tullut enää Jo-Jon kimppuun. Jo-Jolla oli myös näissä tilanteissa riittävä kontrolli, jolloin se ei koskaan edes yrittänyt purra minua. Kannatta kuitenkin miettiä tarkkaan, miten koiran ottaa pois. Tappelun päätyttyä vaadin koirat makaamaan paikoillaan ja pienestäkin murinasta tai mulkoilusta huomautin niitä. Annoin luvan nousta vasta kun ne olivat täysin rauhoittuneita ja rentoja. Tässä tilanteessa on tietysti ollut paljon hyötyä siitä, että koirat ovat peruskoulutettuja ja kiihtyneenäkään ne pystyvät tottelemaan.

Koirasta luopuminen?

Vaikka ihminen tekisi kaikkensa, on koiria, joita voi olla mahdotonta saada elämään sopuisasti yhdessä. Pahimmillaanhan tappelut ovat kirjaimellisesti henkiinjäämistaisteluja. Jatkuvat yhteenotot ja niiden ennakoimattomuus ovat todella stressaavia koirien lisäksi myös ihmisille. Toisen koiran kodinvaihto voi olla järkevin vaihtoehto ja minusta pitäisikin ajatella, että jokaisella koiralla on oikeus turvalliseen elämään.

Kolmas koira

Jo-Jon ja Iiriksen välillä oli rauhaa kestänyt reilut puoli vuotta, kun sain tietää mielenkiintoisesta pentueesta. Ajatus kolmannen koiran hankkimisesta tämän ongelmakaksikon lisäksi saattoi kuulostaa silkalta hulluudelta. Itse tietysti eniten pelkäsin sitä, että rauha häviäisi ja vuoden kuluttua minulla olisi ollut kolme tappelevaa koiraa.

Tion kasvattaja tiesi Jo-Jon ja Iiriksen tappelujaksosta ja sovimmekin, että jos koirien välit palaisivat kireäksi, Tio palaisi kasvattajalleen. Sen lisäksi että tilanne olisi aikuisille koirille  stressaava, olisi se ollut sitä myös pennulle, joka tarvitse ennen kaikkea turvallisen kasvuympäristön, jossa vanhemmat koirat käyttäytyvät loogisesti.

Iiris ja Jo-Jo tutustuivat parin ensimmäisen päivän aikana uuteen tulokkaaseen vuorotellen. Vasta kun kumpikaan ei kiinnittänyt Tioon mitään huomiota, annoin kaikkien kolmen koiran olla yhdessä. Kolmikon yhteiselämä lähtikin ongelmitta käyntiin. Tion kohdalla oli sikäli onnea matkassa, että se oli rauhallinen, sosiaalinen ja erinomaisen ”pelisilmän” omaava koira ja parempaa koiraa ei Iiriksen ja Jo-Jon seuraan olisi voinut toivoa. Jo-Jolla oli täysin erilainen suhtautuminen Tioon kuin mihinkään muuhun koiraan. Tio sai varastaa Jo-Jolta puruluun tai vahtia kovaan ääneen muristen lelujaan Jo-Jon millään tavalla provosoitumatta. Toisaalta joskus harvoin, kun Jo-Jo varoitti Tioa vain hiukan murisemalla, osasi Tio silloin heti väistää. Tiosta kasvoi monella tapaa harvinaislaatuinen koira sosiaalisilta taidoiltaan. Iiriksen ja Jo-Jon välejä taas voisi kuvata viileän asiallisiksi.

pirjo_0142

Iiriksen ja Jo-Jon välillä oli jännitteitä aika harvoin ja silloinkin kun niitä oli, sain Jo-Jon kutsumalla tilanteesta pois. Yhä edelleen Iiris vältti Jo-Jon ohittamista ahtaissa paikoissa ja haki huomioni haukahtamalla. Tämä Iiriksen minulle osoittama luottamus oli hienoa kokea. Ne eivät leikkineet keskenänsä useaan vuoteen, kunnes Tio oli mammalomalla poissa kotoa reilut kaksi kuukautta. Silloin sain ihmeissäni katsoa, kuinka ne leikkivät vetoleikkejä. Niiden leikkimistä seuratessa kiinnitin kyllä huomiota siihen, että leikissä oli aina mukana jokin köysilelu tai pallo. Mietinkin, oliko näillä leluilla tarkoitus osoittaa toiselle todella selvästi, että kyse on vain leikistä?

Jo-Jo muutti mummolaan

Iiriksen ja Jo-Jon tappelut vähenivät ja yhteenottoja tuli noin kerran vuodessa. Tämä edellytti kuitenkin jatkuvat järjestelyt arjessa. Lauma kasvoi vielä yhdellä uroksella Runella ja sekään ei aiheuttanut ongelmia. Iiriksen sairastuessa sen ollessa noin 13-vuotias, luulimme sen kohdalla jo loppulaskennan alkaneen. Jo-Jo muutti mummolaan, jotta Iiris saisi rauhalliset loppuajat. Kävi kuitenkin niin, että Jo-Jon elämä päättyi aiemmin syöpään ja Iiris eli vielä pitkälti yli 16-vuotiaaksi. Koirat toki tapasivat niiden asuessa eri osoitteissa, mutta olivat yhdessä ainoastaan, kun olin niiden kanssa keskenäni. Aina kun joku vieras ihminen tai jopa äitini oli läsnä, koirat pidettiin erillään.

JJ ja letku

Tätä päivää

osuma

Tällä hetkellä minulla on jälleen neljän koiran lauma. Vanhin koirani Tio on 13-vuotias, Rune 9v, Pop 5v ja Hip 1v. Kaikkien koirien välillä ikäero on neljä vuotta. Näin tasaiset ikäerot ovat sattumaa, mutta erittäin toimivat. Nykyisen laumani jäsenistä kukaan ei ole tapellut kertaakaan elämässään. Lauma on tasapainoinen ja ne ilahtuvat suuresti, kun joku tulee esim. reissusta kotiin. Tämä on edelleen ihanaa,  kun muistissa on  järjestelyt Iiriksen ja Jo-Jon kanssa. Nykyisten koirienikin kanssa olen todella tarkka esim. vahtimisesta. Sekä Pop että Hip ovat muutaman kerran kokeilleet vahtimistani, mutta napakka puuttumiseni asiaan on riittänyt kertomaan, ettei se ole sallittua.  Jos laumassa vallitseva tasapaino järkkyisi, etsisin koiralle uuden kodin. Enää en olisi valmis elämään niin kontrolloitua arkea kuin Iiriksen ja Jo-Jon kanssa.

Iiriksen ja Jo-Jon välit opettivat minulle kuitenkin todella paljon. Eniten ne opettivat lukemaan koiran eleitä ja ilmeitä. Näkemään hyvinkin pienet merkit koiran aikomuksista. Muutaman kerran olen varmaankin välttynyt myös itse puremilta omien tappelupukareiden koirankielikoulun ansiosta. Nämä koirat opettivat myös paljon koirien käyttämistä rauhoittavista signaaleista.

Kuvat: Sari Kärki & Marjo Pitkänen

human hair wigs clip in hair extensions human hair weave